12.4.2012

Ai niin, se matkalaukku!

Paasasin ennen lähtöä matkalaukusta, ja marisin sitä vanhaa harmaatani. Ja kun sanon vanha, niin tarkoitan vanha; olen kiskonut edesmenneen VAARINI vetolaukkua nyt 10 vuotta perässäni, ja se itsessään jo painoi melkein sen matkustamoon otettavan maksimin, joten pystyin pakkaamaan hädintuskin t-paidan matkoille mukaan...

No, uusi löytyi Helsingin lentokentältä. Rimowan Salsa Air, cabin size, Hangon kevättaivaan värisenä (Aquamarine). Kevyt kuin höyhen. Tanssii rinnalla. Ihana. IHANA. Minä RAKASTAN sitä laukkua. En antanut pölyisen perheeni edes koskea siihen kuin aivan äärimmäisissä tilanteissa, kuten jos jouduin poistumaan naistenhuoneeseen lentokentällä. Likapyykkini pakkasin paluumatkaksi luonnollisesti heidän kasseihinsa.

Minä saan suurta tyydytystä tehokkaasti pakkaamisesta, kevyistä kantamuksista ja sutjakkaasta etenemisestä kentillä ja asemilla. Seuraava haaveeni onkin, että koko perheellä olisi vastaavat matkalaukut, jokaisella omansa. Joudun nimittäin nyt toistaiseksi valitettavasti kulkemaan hieman erillään siitä nyssykkäjengistä, imagosyistä :)

2 kommenttia:

  1. Hah Anna. Näkisitpä meidät matkalla. Me pursuamme tavaraa. Joka kerta päätän, että nyt pakkaamme napakasti kahteen kassiin, joista toinen kannetaan mukana ekoina päivinä ja sitten vaihdetaan toiseen. Ja kuinkas aina käy? kannamme mukanamme sitä ensimmäistä kassia ja kahta kameralaukkua, kahta tietokonelaukkua, paria tyynyä (hotellien tyynyt on vaan surkeita), lasten reppuja. Lääkekassia. Eväskassia (täytyyhän se nyt olla vedenkeitin, että saa iltakahvit. Ja mukit, sillä kuka se haluaa juoda kahvia paperimukseista ja....). Hotellihuoneessa huomaamme, että jonkun yökkärit onkin siellä toisessa kassissa. Isäntähän sen käy hakemassa. Kuten autoon unohtuneen yöpehmon ja viisi Aku Ankan taskaria.

    Niin, että sympatiat meni nyt sen nyssäkkäjengin puolelle:).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Auto onkin eri asia, sinnehän saa vaikka mitä! Meillä on huikeita tarinoita automatkailusta kahden vauvan kanssa, kun patja lensi auto katolta ja huomasimme sen vasta monen kymmenen kilometrin jälkeen ja sen sellaista. Kassialma minäkin pohjimmiltani olen!

      Lasten reissukassia keventää nykyään tekniikka: kännykän ja iPadin pelit ja musiikki, ja kuulokkeet!, pitävät pikkuväen tyytyväisenä, monta tuntia, kuten tulemme huomaamaan myöhemmin blogista... Ihana kuvaus matkanteostanne, kiitos!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"