14.1.2015

Shoppailua Ranskanmaalla ja löytö kotimaisen marketin hyllyiltä

Minähän olen surkea shoppailija, en viihdy kaupoissa enkä koe tarvitsevani juuri mitään juustoa ja viiniä lukuunottamatta. Ranskassa villiinnynkin vain kahdessa paikassa, supermarketissa ja apteekissa.

No, sanotaan että supermarketissa, lihakaupassa, kalakaupassa, toreilla jne. Mutta siis ruokatiskeillä tapahtuu pieni itkunsekainen kiihottuminen. Kun ei ehdi kaikkea ihminen syödä.

Apteekeissa taas on kaikkea ihanaa, enkä nyt puhu pillereistä! Olenkin kirjoitellut joskus punastelevasta ihostani. Ette uskokaan, kuinka paljon anti-rougeurs-voiteet ovat helpottaneet elämääni. Ranskasta haalinkin Avènen punoittavan ihon tuotesarjaa. Uutena löytönä ihastuin tällä reissulla Caudalien silmänympärysseerumiin, vanha kestosuosikki taas on Clarinsin Baume Beauté Eclair, joka saa väsyneen ihon piristymään aamuisin. Voisin viettää ranskalaisessa apteekissa puoli päivää hipelöimässä putelirivistöjä.

Riehaannuin myös hiukan Sephorassa, vaikka ennen olen ollut melko maltillinen meikkien suhteen. Sephoran omasta mallistosta löytyi vastustamattomia herkkuja. Kuten se vaaleanpunainen, kimalteleva luomiväri, jota tässä pohjoisessa valossa ihmettelen kyllä itsekin kovasti. Viimeisenä iltana ostin vielä jonkunasteisen haikeuden vallassa Mavalan "Nizzanväristä" Nice-kynsilakkaa...

Mutta kuulkaa, ihan paras kosmetiikkavinkki tulee tässä, ja se on KOTIMAINEN! Luin Glorian päätoimittajan suosittelevan Lumenen Bright Now Vitamin C-naamiota. Ostin palattuamme tuubin ja tuputtelin naamiota illalla kasvoille ja jätin silleen, ihan niin kuin Glorian päätoimittaja käski. Aamulla herätessäni olin jo unohtanut koko asian, katsoin vain itseäni kylpyhuoneen peilistä ja ajattelin, että MITEN mä VOIN olla näin hemmetin hyvännäköinen?? Se oli se naamio! Yllytin mutsinikin kokeilemaan. Sain juuri tekstiviestin:"Ihmeiden ihme! Olin aamulla kuin ruusu! Kuinka usein tota uskaltaa laittaa??"

Tulimme siihen tulokseen, että harvakseltaan, ettei iho totu vaan yllättyy joka kerta yhtä positiivisesti. Nyt me sitten mietimme päämme puhki iltaisin, onko seuraava päivä Lumenen naamion arvoinen. Koko elämämme pyörii tämän pohdinnan ympärillä.

Ai miten niin en maininnut kirja- ja lehtihyllyjä? Shhhhh, ei sanaakaan...

10 kommenttia:

  1. Kiitos naamio vinkistä! Pitää heti testata että katsooko meidän kylppärin peilistä joku aamu ruusu ;) Wish me luck!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan ei ruusua tullut mutta tyytyväinen olen. Ruusu tulee varmasti kun stressi helpottaa! ;)

      Poista
  2. Mä en tarvi mitään naamioita, kun ikänäön takia en näe peilietäisyydellä juuri mitään. Laseilla tai laseitta. Nyt mulla on aivan win-win- tilanne. En voi hommata uusia rillejä, ettei kauhea totuus paljastu. Niitä traumaterapialaskuja ei maksais kukaan...Ja toisaalta, en tarvi kosmetiikkaa, koskapa näyn joka aamu peilissä eteerisenä ja utusuodatinmaisen sensuellinä.

    Eikä tossa vielä kaikki. Parasta on se, että näin säästyneet rahat voi moraalista ylemmyyttä (minä en ole mikään TURHAMAINEN tyyppi) tuntien tuhlata kahvilasessioihin, lehtiin ja elokuviin.

    Ei vais, ostoksesi kuulostaa kivoilta! Mullakin on pari hienoa luomiväriä, mutta enhän mä niitä voi käyttää. Kun en nää sinne peiliin. Pitäsköhän sittenkin taipua sinne optikkoliikkeeseen???

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä mene optikolle, luomivärinhän voi aina laittaa käsikopelolla!! Kuulostaa just hyvältä meiningiltä!!

      Poista
  3. Parapharmaciet on parhaita, täällä Belgiassakin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kun joskus OIKEASTI kehtais asettua semmoiseen puoleksi päiväksi ja nuuskia kunnolla kaikki hyllyt!

      Poista
  4. Kumma juttu, mulle tulee aina hyvä mieli, kun joku kokee jonkun hyvän kosmetiikkaelämyksen. No se voi osittain johtua siitä, etten lue sellaisia blogeja, joissa pyörittäisiin sellaisten asioiden ympärillä jatkuvasti ja toisaalta se johtuu varmaan siitä, että itse olen niin kamalan allerginen ihan kaikelle, että en perusvoidetta kummempaan uskalla edes koskea.

    Sitten on vielä se matkamerkintöjen kommentointi, en osaa sitä, itsetutkiskelun paikka selvästi. Painun tutkimushuoneeseeni. Parahinta torstaita Kirjatoukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta eihän matkamerkintöjä tarvitsekaan kommentoida, mitä siinä nyt sanomaan kun toiset leuhottavat menemään niin tohkeissaan. En minäkään osaisi. Annat vaan meidän leuhottaa, kiva kun kuitenkin pysyt mukana! Kivaa viikonloppua Tuikkis!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"