tag:blogger.com,1999:blog-4866080229007471080.post7126352673530812964..comments2024-03-26T09:34:29.548+02:00Comments on Kirjatoukka ja Herra Kamera: Kurkku on kipeä, mutta se johtuu päästäKirjatoukka ja Herra Kamerahttp://www.blogger.com/profile/14586122576882136500noreply@blogger.comBlogger4125tag:blogger.com,1999:blog-4866080229007471080.post-9563848399517346822015-11-12T08:03:26.728+02:002015-11-12T08:03:26.728+02:00Mikä siinä onkin, että sen huonon omatunnon saa pa...Mikä siinä onkin, että sen huonon omatunnon saa pakattua mukaan kaikkialle. Todellakin tiedän tunteen. Voi, ei meidän auta kuin jutella itsellemme lempeästi. Baby steps, kuten lempielokuvassani What about Bob? sanotaan.Kirjatoukkahttps://www.blogger.com/profile/03437234109441074808noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4866080229007471080.post-64308788611101487782015-11-11T14:22:07.907+02:002015-11-11T14:22:07.907+02:00voisi olla täysin omaa tekstiä, tungen kalenterin ...voisi olla täysin omaa tekstiä, tungen kalenterin täyteen ja sitten iskee jossain vaiheessa liinat kiinni ja haluaa olla vain kotona, rauhassa. Nyt alkaa oppia, vähitellen, ettei koko ajan souda ja huopaa kalenterin kanssa. Innostun hetkessä ja sitten taas mennään, reissussa painetaan joka paikkaan ja sitten ontuen kotiin tai hotellilla potee huonoa fiilistä kun ei jaksakaan lähteä ja sitten lopulta antaa armoa itselleen ja jää sitä Emmerdalea katsomaan juutuubista ja pötköttelemmään. Uudet tapaamiset kivoja, mutta kans jännitän kovasti niitä ja on ihan poikki niiden jälkeen, vaikka joka kerta oon kuin kala vedessä lopulta. Ihanasti sanottu ja niin osuvasti: * niin kova elämänvietti ja halu nähdä ja kokea ja oppia ja tutustua, että se ajaa ujouteni yli* <br />TiinaAnonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4866080229007471080.post-77814142275153348292015-11-10T08:41:22.826+02:002015-11-10T08:41:22.826+02:00Katos perhanaa kuinka sekavalta oma postaukseni va...Katos perhanaa kuinka sekavalta oma postaukseni vaikuttaa näin aamutuimaan, tuoreilla silmillä luettuna. Koska siis juu, saan minäkin energiaa muista, jos se nyt on mahdollista sekä saada, että vuotaa energiaa samaan aikaan. Ja juu, on minussa aivan ilmiselvää ekstroverttia, niin selvää että ikäänkuin alleviivasin sitä heittäytymällä introvertiksi. <br />Me olemme ehkä sisters from another mister, Belgian Lempi, niin hyvin voin samaistua kaikkeen kirjoittamaasi. Nuo muiden tunnetiloissa vellomiset kurkku käheänä jne. Loppukaneettissasi on juuri sitä armollisuutta. Jaksetaan mitä jaksetaan! Hurraa!Kirjatoukkahttps://www.blogger.com/profile/03437234109441074808noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-4866080229007471080.post-61454277827718431562015-11-10T00:41:24.692+02:002015-11-10T00:41:24.692+02:00Itse olen alunperin ujo, mutta kaipaan ihmisiä ymp...Itse olen alunperin ujo, mutta kaipaan ihmisiä ympärille, saan tapaamisista ja isommistakin hässäköistä energiaa. Nuorempana kuitenkin ujous oli hallitsevampi piirre ja siksi ne kohtaamiset veikin energiaa. Kun jännitti ja pelotti ja ujostutti. Mutta kun ihan pohjattoman uteliaisuuden (hyväntahtoiseen, ei urkkivan vaan semmoisen vähän lapsenomaisen innostuneen mielenkiinnon) ajamana tuli runsaasti siedätysterapiaa, niin ujous on jollain tasolla karissut.<br /><br />Ekstrovertti-introvertti, hmmm....mietitääs.<br /><br />Wikipedia sanoo näin:<br />"Ekstrovertit hakeutuvat tilanteisiin, joihin liittyvät muut ihmiset ja heidän kanssaan vuorovaikuttaminen. Ekstroverteillä saattaa olla vaikeuksia keskittyä esimerkiksi opintoihin, ellei opiskelu tapahdu pienessä vuorovaikuttavassa piirissä. Koska ekstrovertit ovat ulospäin suuntautuneita, he eivät kiinnitä yhtä paljoa huomiota tunteisiinsa ja puhuvat ennen ajattelemista. Muun muassa tämän takia ekstroverttejä pidetään impulsiivisempina, koska he eivät käytä aikaa asioiden harkitsemiseen, toisin kuin introvertit."<br /><br />Jep, todellakin "hakeudun tilanteisiin" ja tykkäsin ihan hulluna "suullisista pienryhmätenteistä" ja "lukupiireistä". Keskittyminen ei mulle ole sinänsä vaikeaa, mutta kun monet jutut vaan on ihan liian pitkäpiimäsiä, hah...<br /><br />Kiinnitän aivan liikaa huomiota tunteisiin, omiini ja erityisesti muiden. Vaistoan toisten tunnetilat usein ihan fyysisesti. Tämä saattaa joskus viedä energiaa, mutta nykyisin vähemmän, koska tunnistan jutun. <br /><br />En tajua, miksi impulsiivisuus ja harkitsevaisuus olis jotain toistensa vastakohtia. Joskus harkitaan ja joskus ei huvita, silloin ollaan sitten vaikka impulsiivisia. Ellei ympärillä ole jotain jääriä tai jähmeitä, jotka hannailee ja vatkaa. <br />"Puhuvat ennen ajattelemista", siis mitä? Osaako jotkut ajatella ilman puhumista?! Pidän ihan sujuvasti monologeja ilman yleisöäkin. Sittenhän sen vasta tietää, mitä ajattelee, kun kuulee sanovansa sen :).<br /><br />Pitihän tämä arvata - olen puolipätevä ekstrovertti. Tätäkään en osaa olla kunnolla.<br /><br />Jos vois valita, niin olisin mieluiten ei-ujo introvertti. Rakas ystäväni on sellainen. Ei ujostuttais, eikä tarvis kaahottaa ja hillua kaiken maailman tyyppien kanssa, eikä olis kurkku koko ajan käheäksi.<br /><br />Nyt varmaan ajattelet, että taas toi itsekeskeinen Belgian Lempi onnistui sepostamaan sivutolkulla itsestään. No niin onnistuinkin - miten tässä taas näin kävi?<br /><br />Lopuksi - jaksetaan, mitä jaksetaan ja aploodit sille!Anonymousnoreply@blogger.com