13.12.2013

Haloo

Puhelu eräänä tavallisena torstaina.
Henkilöt: Kirjatoukka ja Kirjatoukan Mutsi

Kirjatoukka: Mä luen just tota uutta Tove Jansson elämäkertaa. Siis mä voisin SYÖDÄ sen kirjan, se on niin täydellinen. Kävin myös hakemassa kirjastosta sen kylkeen Toven matkassa-muisteloteoksen. Hirveen tutun näköinen kirja... Onko sulla se?

Kirjatoukan mutsi (kuulostaako hän hiukan kuivakalta?): On. Ja sullakin on se. Sä olet lainannut mun Toven matkassa, mutta mä huomasin viime kerralla, että sulla oli omakin kappale kirjahyllyssäs. Sulla on nyt sitten kolme kappaletta sitä samaa kirjaa siellä vai?

Kirjatoukka: No ilmankos. Kröhöm.

Kirjatoukan mutsi: Onko se jo löytynyt se Kyllikki Villa -tutkimus, jonka mä varta vasten tilasin sulle? Yhden neuvon mä sulle annan: Älä koskaan, ikinä, lainaa kirjoja kenellekään. Lainaa ennemmin vaikka... vaikka... tuoli. Mä näin niin hirveesti vaivaa sen kirjan eteen ja...

Kirjatoukka: Kuule, tieksä, mun on nyt ihan pakko mennä. Mulla on just meikkaaminen tässä kesken ja tota... mun ripsari jäähtyy jos mä en... tai siis... Moikka!

---

Helen Svenssonin toimittamassa kirjassa Toven matkassa - Muistoja Tove Janssonista on myös hankolaisten ystäviemme Irmelin Sandman Liliuksen ja Muddle Liliuksen kirjoitukset Tovesta, tärkeästä ihmisestä ja kummitädistä.

Jos jollakulla on käsitystä Ritva Hapulin kirjan Matkalla kotona. Kyllikki Villan matkapäiväkirjoista sijainnista, niin pyydän palauttamaan kirjan pikaisesti sukusovun ja perintöoikeuden säilyttämiseksi. Ja se munakuppikin on vielä kadoksissa.

12 kommenttia:

  1. Ehkä sä oot syöny niitä Toven matkassa -muisteloteoksiakin, silmät kiinni nauttien? ;D. Ja anteeks vaan, ehkä kiero on mieleni, mutta mulla kääntyi Ritva Hapuli -nimi heti väärinpäin sananmuunnokseksi. Ja ehkä sitä ei olis kannattanut kertoa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Ritva Hapuli-parkaa! :D :D
      Ja kyllä, on paljon mahdollista, että olen syönyt pari kirjaa. Kun rakastaa sekä kirjoja että syömistä, niin joskus ne kaksi kerta kaikkiaan menevät sekaisin <3

      Poista
  2. Ihana postaus ja ihana kuva (lempparikohtani teidän kodistanne, jota olen ihaillut "Huvilan hengessä" sivuilta) :)
    Mä niin himoitsisin tuota Tove Janssonin elämäkertaa. Kirjamessuilla sitä lehteilin ja se oli niin kaunis! Mutta järki sanoo, etten tarvitse sitä, kun hyllystä löytyy jo Boel Westinin erittäin pätevä Tove-elämäkerta.
    Hapulin kirja on erinomainen. Toivottavasti löytyy.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :)
      Ei ole kysymys tarvitsemisesta tämän(kään) kirjan kohdalla. On kysymys ihmisoikeudesta omistaa hyvä ja kaunis kirja. On minullakin Boel Westinin Tove, ja kolme (hehe) Toven matkassa-kirjaa ja ties mitä muita, mutta kyllä minä tämän vielä haluan!

      Poista
  3. Ehkä sitten olikin ihan ok etteivät Toven matka -kirjat mahtuneet postilaatiikkoosi, kun olin valmis lainaamaan ne sulle... Ne ovat täällä tallessa ja saat tulla lukemaan ne tässä jos nuo kolme kotonasi eivät suostu tulla esiin. =)
    PS Munakuppi valitettavasti ei ole täälläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, kiitos kun ajattelit! Nyt onneksi mulla on ainakin tuo kirjaston versio, sitä lueskellessa. Mutta missä ihmeessä mun munakuppi on...? :)

      Poista
  4. Heheh. Et ole ainoa joka ei aina muista mitä kirjoja omistaakaan... Olen muuten tehnyt tuota lehtienkin kanssa, ostanut jonkun irtonumeron kaupasta kun en ole muistanut että se on tullut jo postissakin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on muutamia kirjoja, jotka mun tekee mieli ostaa AINA kun mä näen ne, vaikka jopa vallan hyvin tiedän jo omistavani kyseisen kirjan. Hassua. Yksi sellainen on Sinervon "Runoilijan talossa"...

      Poista
    2. Mulla on sama oireyhtymä kun sinulla Kirjatoukka. On suorastaan vaikeaa jättää kirja kauppaan jos siinä olisi hyvään hintaan tarjolla, vaikka tietää sen omistavansa. Kelaan aina läpi mahdolliset tuttavat jotka voisivat ilahtua kirjasta, mutta en aina löydä sellaista jonka tietäisin varmasti.
      Ja niin, moni kirja on miunltakin lähtenyt ikuisuuslainaan useampiin osoitteisiin ja vielä pahempaa, he ovat lainanneet ne edelleen eivätkä muista keille. Onkin vaikea keksiä sanat suuhun kun joku pyytää jotain kirjaani lainaan, kun jostain syystä en kehtaa sanoa suoraan etten halua lainata. Kiemurtelen vain ja toivon että he tajuaisivat:)

      Poista
    3. Ikuisuuslainat ovat surullinen asia, vaikka kuinka koitan ajatella, että kirjat ovat luotuja kulkemaan. Herra Kamera on antanut mulle joskus ahjaksi pienen kirjastonhoitajan setin, pitäisi varmaan ottaa se käyttöön... On kuule leimat ja kaikki! Tai sitten vain kieltäytyä lainaamasta, mutta sitten kun oikein innostuu jostain kirjasta niin haluaa kaikkien lukevan sen!

      Poista
  5. Tärkein unohtui; piti sanoa että erittäin tunnelmainen lukunurkkaus.
    Ja sekin vielä, että aiemmin en ehtinyt kommentoimaan jumalaisen ihania keittiön kaappejanne kuvassa missä hulmuat repettot sievästi jaloissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin niin pidän meidän keittiön kaapeistamme, vaikka ovatkin aika kaukana nykyajan äänettömästi liukuvista "yksiköistä". Nämä kaapitkin olivat täällä talossa meidän tullessamme, tosin toisessa paikassa, ja sitten me vaan nostimme ne tuohon. Aivan loukkaannuin niiden puolesta, kun joku joskus ajatteli, että me sitten joskus kun olemme varoissamme (hah!) varmaan uusimme koko köökin...

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"