4.1.2014

Start living

Oi oi, tykkäsin! Tässä oli nyt vähän se sama juttu kuin Päivien kuohussa. Että kun kerran elokuvassa voi irrotella ja tehdä jotain maagista, niin miksei!

Meillä oli taas oiva testiryhmä koossa, sukupuoli- ja ikäjakautumaltaan. Kaksi teiniprinsessaa, yksi pieni iloinen poika, huippuälykäs ja -kaunis nuorehko nainen ja sitten toi ukkeli. Ja kaikki nauttivat näkemästään.
(Kino Olympia on kyllä paras, meillä on hyvä kattaus elokuvia täällä pikkukaupungissa ihan tuoreeltaan, ja tytär esimerkiksi laski juuri käyneensä parikymmentä kertaa leffassa viime vuonna.)

Mutta takaisin Walteriin. Kun en oikein tiennyt mitä odottaa, niin en odottanut mitään, ja siksi varmaankin tempauduin niin kritiikittömästi mukaan. Ja hei Sean Penn, uuuuu! Ja musiikki. Tosi hyvää musiikkia läpi leffan. Pakko saada omiin soittimiin.

"Mä en haluaisi asua Grönlannissa, näyttää kolkolta", kuului noin metrin korkeudelta vierestäni, mutta minusta oli ihanaa liihotella Walter Mittyn ihmeellisessä kyydissä niin New Yorkin kiveä sylkevillä kaduilla kuin maailman huipuilla ja syvyyksissäkin. Mutta samperi kun ne teki sen taas (nk. "Kimpassa"-temppu) : kyynelkaavat auki ihan lopussa, niin että on tosi noloooooo kammeta itsensä ulkomaailmaan nyyhkyttäen ja ripsivärejä lapasen selkään pyyhkien.

Elokuvan jälkeen testiryhmämme meni vielä syömään ranskalaisia perunoita Nauti Caféeseen, ja koska tuuli oikein hirmuisen kovasti, ja koska kello oli jo yli yhdeksän illalla, niin oli se meistä ihan melkein Afganistanin vuoristoon verrattava seikkailu. Miinus lumileopardit. Hei, kerranhan täällä vain eletään!

2 kommenttia:

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"