26.8.2015

Lukijoiden toivepostauksia, osa 1


Tuommoiset ehdokkuudet saavat tiedättekö ensi-innostuksen jälkeen ihan jäihin. On vaikeaa kirjoittaa, kun kaikki katsovat. 

Tein sen minkä jokainen arvonsa tunteva nainen tässä tilanteessa tekisi. Pyysin lukijoilta apua facebookissa. 

Miksi en ole tajunnut tätä aikaisemmin, teidän toiveenne, aiheenne ja kysymyksenne olivat erinomaisia!

Tartuin kenties helpoimpaan ensin. 

Tarja halusi lukea ruoanlaitosta, uinnista, vaatteista ja koruista. 

Ajattelin alkuun, että aika kevyttä, mutta päästyäni tämän tekstin loppuun huomasin, että ehkä juuri nämä aihealueet, ja linkit jotka jutun yhteydessä jaoin, kertovatkin minusta aika paljon. Jos vaikka mukaan on hypännyt uusia lukijoita. Siis kiitos Tarja. 

Aloitetaan. 

Ruoanlaittorintamalla on ollut aika hiljaista. Ruoanlaittoon käytettävä aika tuntuu korostuneesti olevan pois jostain muusta, jota en kuitenkaan osaa määritellä. Mitä minun pitäisi olla tekemässä? Tämä kysymys taitaa olla minulla elämänmittainen... huokaus... Koen harvoin olevani oikeassa paikassa.

Kesällä Herra Kamera oli keittiövastaavana, mutta se oli poikkeutilanne. Yleensä ruoanlaitosta vastaan minä. Noudatan harvoin reseptejä, mutta innostun niiden lukemisesta ja saan ruokainspiraation päästä kiinni. Meillä syödään kaikkea ja hyvällä ruokahalulla. Meistä kenelläkään ei ole mitään allergioita, eikä juurikaan inhokkeja. Välttelen suuritöisiä ruokia, olen enemmän sellainen Cucina povera-tyyppi. Lapset kysyvät joka päivä mitä on ruoaksi, ja vastaanpa mitä vain, he sanovat nam. Olen siitä kiitollinen ja onnellinen. Paitsi poika ei kyllä aina sano nam, hänen suhtautumisensa ruokaan on niin välinpitämätön, että epäilen vaihdokiksi.
Matkoillamme ruoka on isossa osassa, ja lasten kanssa on ihanaa reissata, kun jaamme maistamisen intohimon. Minä syön aamulla hillovoileipiä, ja lapset tekevät smoothieita, joissa on pinaattia.
Jos mennään lasten ruokailutapojen juurille, niin kerrottakoon, että imetin jokaista riepua vain vähän aikaa ja aloitin kiinteät suolakurkuilla, hapankaalilla ja homejuustolla. Jos joku siis haluaa koittaa samaa.

Nyt kun yöllä satoi niin että heräsin pisaroiden tanssiessa polkkaa peltikatolla, alkoi heti tehdä mieli pataruokia. Kuten vaikkapa tätä.

Uinnista, hmm. Olen uinut tänä kesänä yhden kerran, ja sekin oli hyvin lyhyt, noin parin vedon mittainen pyrähdys ja tapahtui elokuussa. Vesi oli vielä kylmää viileän alkukesän jäljiltä. Kaikista mieluiten uisin täällä. Jollain tavalla vesi olisi kyllä elementtini, en tiedä miksen ui enemmän.

Vaatteita ja koruja olen miettinyt tosi paljon viime aikoina, tai omaa suhdettani niihin, hyvä kysymys! Rakastan lukea muotilehdistä kun ihmiset esittelevät vaatekaappejaan. (Minustakin on muuten tehty aikoinaan semmoinen juttu, Anna-lehteen!) Varsinkin ruotsalaisen Stylebyn tyylitaiturit ovat inspiroivia. Mutta siinä missä he saattavat sanoa omistavansa 30 paria farkkuja, minä omistan yhdet. Ja tässä tuleekin ehkä minun pukeutumisfilosofiani. Minulla on yhdet farkut, ja kun ne menevät rikki, ostan toiset. Minulla on yhdet hyvät ballerinat (lue osat 1 & 2, ja ajattele, kengät ovat edelleen kovassa käytössä!), yhdet halvat ballerinat, yhdet kaupunkinilkkurit, yhdet kahjolla kelillä ulkonarahjustamiskengät, yhdet varvastossut ja yhdet espadrillokset. Pari yläosaa, mustaa. Pari yläosaa, hassua. Kun löydän mieleisen paidan (over size, olkapäiltä putoava, taskut, puolipitkät hihat) pidän sitä kunnes se hapertuu. Ostan usein toisen samanlaisen heti perään. Se lempikaftaanini, se on nyt hapertumisvaiheessa. Mutta kyllä sitä on pidettykin.
Musta villatakki. Harmaa villatakki. Musta mekko. Puolihame. Herra Kameran vanhoja takkeja (hän on takkihullu) ja yksi ihan oma, hieno villakangastakki vaino.seitsonen-mallistosta. Yksi käsilaukku, yksi viikonloppulaukku, yksi pieni matkalaukku. Pari iltapussukkaa. Minulla on todella vähän vaatteita, mutta huiveja paljon. Kaikki alusvaatteeni ovat mustia. Nuorena minulla oli knalli, koska rakastin Lena Olinia elokuvassa Elämisen sietämätön keveys. Monet vaatteistani ovat ikivanhoja, uusia ostan ehkä useimmiten Mrs Jonesilta ja Cosilta, mutta minun ostoksillani ei kyllä kumpikaan eläisi eikä hengittäisi. Nykyään en enää sorru virheostoksiin, vaikka edelleenkin kuvittelen olevani pitkä, pariisilainen nälkäkurki. Herra Kamera yrittää usein saada minut ostoksille ja esittelee kauniita paitoja. "Minulla on jo paita", vastaan silloin.

Rakastan Hangossa sitä(kin), että vaatteeni eivät määrittele minua. Olen aika huithapeli ulkonäköni suhteen, mutta se ei ole ikinä vähentänyt asiani arvoa. Siinä missä täällä kuvittelen useinkin olevani tyylikäs, menen viimeistään Helsingin rautatieasemalla lukkoon. Herranjumala miten vanhat kengät mulla on!

Melkein kaikki koruni ovat helsinkiläisestä koruliikkeestä nimeltä Oz Jewel. Vasemmassa nimettömässäni on kaksi sormusta, mutta niistä kumpikaan ei ole alkuperäinen kihla- tai vihkisormus.  Se oikea kihlasormus, jonka ostimme Maltalta oli ihan hely. Vihkisormus, vanha antiikkisormus on kyllä tallella ja se on kaunis, mutta näihin kahteen nykyiseen olen kiintyneempi. Toisen sormuksen sain Herra Kameralta kai 30-vuotislahjaksi, ja toisen 11-vuotishääpäivälahjaksi. 
Oikeassa peukalossani pidän joka ikinen päivä leveää hopeasormusta. Se on voimasormukseni, ja jo toinen samanlainen, ensimmäisen heitin frisbeegolfatessa jonnekin Hangon metsiin. Sormuksesta jää huikea rusketusraita, jos kesä suo. Teetimme tyttärille rippilahjoiksi samanlaiset sormukset, vain hiukan kapeammat. Niihin on kaiverrettu Gilmore Girls- sitaatit. 

Korvissani minulla on pienet, leveät hopeiset renkaat. Ranteessa kettinkiä muistuttava hopeakoru, josta haaveilin pitkään. Koru (ja peukalosormuksen rusketusraita) näkyy hyvin esimerkiksi tässä vanhassa jutussa. Samaa sarja on olemassa myös kaulakoru. Ketjukorua joskus vaihtelen, minulla on Ozilta myös erivärisistä kivistä koottu helisevä rannekoru, jota rakastan myös. 
Muista koruista eniten käytän Pernille Corydonin nivelsormuksia (vakkaripaikka ohuelle hopeiselle renkaalle on oikean etusormen puolivälissä, ikivanhaa, jo kolhiintunutta Tine K:n mustaa sarvisormusta ja turkoosia Hipanemaa. Kaulakoruista vuorotellen Ajlajkin helmistä ja hapsuista koostuvaa hipahtavaa kaulakorua (joka sekin on jo toinen. Ja musta.) sekä Love Warriorsin intiaaniriipusta. Aika paljon killuttimia kannan ylläni, huomaan.

Tarja, et kysynyt muuten laittautumisesta, mutta kerron silti. Pesen hiukset joka toinen päivä, annan kuivua, kahmaisen löysälle nutturalle. Laitatan raitoja silloin tällöin. En osaa föönata enkä kihartaa. Enkä laittaa luomiväriä, laitan silti mustaa. Laitan myös paljon kajalia silmiin ja huulikiiltoni ovat toffeensävyisiä. Minulla on huono näkö, joten käytän piilolinssejä. Käytän harvoin hajuvettä. Hajuvesiäkin minulla on vain yksi tai kaksi kerrallaan, ne saa valita Herra Kamera. Hänhän se minua useimmiten haistelee.

No niin, siinä sitä taas "kulttuuria, yhteiskuntaa ja taloutta" niin että ropina vain kuuluu. Mä olen niin pulassa.... 

Kuva on vanhemmasta jutusta, yksityiskohta täältä.

11 kommenttia:

  1. Aivan ihana olet! Olen monta kertaa miettinyt mielessäni, että teidän lapset syövät ihanan monipuolisesti. Jos saan joskus vielä iltatähden niin aloitan kiinteät siis suolakurkulla, hapankaalilla ja homejuustolla. Meidän teini (13v) kun toivoo ruoaksi vain makaroonilaatikkoa. Edellisen kun saa syötyä niin kysyy "äiti haluaisit tehdä taas makaroonilaatikkoa?" ;) Nuo rippilahjat ovat minulta menneet ohi. Siis aivan mahtava idea!! nimim. GG fani ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minäkin muuten toteutin Kirjatoukan enkä neuvolan suosituksia toukkaruokituksessa. Huono tulos, ei syö mitään normaalia mutta ne vähät mitä syö on juuri homejuusto, kapris, provencen yrttiseos jota tupsuttaa jokaiseen ruokaan hullunlailla....syy on kai sitten siinä että imetin pitkään.

      Poista
    2. Mar3ngi, minäkin kyllä rakastan makaroonilaatikkoa aivan valtavasti... ja ketsuppia. Josta tulikin mieleeni ranskalaiset perunat, niitä vasta rrrrakastankin! Nälkä!

      Liivia. Totta muuten, eikö juuri imettämällä saa opetettua makumaailmoja sylilapselle, omien ruokamieltymysten välittyessä äidinmaidossa? Minun piti sitten ottaa vähän järeämmät aseet käyttöön koska imetin vain pari kuukautta kutakin, jos sitäkään.

      Poista
    3. Niinhän minäkin luulin. Mutta tuo ei tykkää mistään mitä minä syön, ja minähän syön lähes kaikkea. Sittemmin kun asiaa on pähkitty eri tahojen kanssa, on väläytelty juuri pitkää imetystä syypääksi- ja itse kun luuli tekevänsä hyvää.

      Poista
  2. Sä olet niin kosmopoliitti kaunotar tuossa kuvassa, tai siis sellainenhan sä olet!
    Luin koko jutun hyvällä halulla, mutta se oli niin pitkä etten enää muista...kelasin ja havaitsen taas monta yhtymää itseeni. Mulla on kyllä paljon vaatteita, mutta vain vähän niitä joita käytän. Loput on sellaisia vintage-juttuja, aika erikoisiakin ja haperoitakin iltapukuja ja ym , ne odottaa erikoistilaisuuksia joita nykyään kalenterissa tuppaa olemaan yhä harvemmin. Mahtuukohan enää päällekään...mutta niistä en luovu.
    Vesi minunkin elementtini ja puolet elämästäni olen elänyt vesipetona, mutta miksi ihmeessä en enää ui...? Yksi syy voi olla se ettei mulla ole ollut vuosiin kelvollista uimapukua enkä ole sellaista etsintäoperaatioista huolimatta löytänyt.
    Kotirannassa voi onneksi pulahtaa nakuna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kosmopoliitti kaunotar, ihanasti sanottu, kirjoitan tuon ehkä käyntikorttiini!
      Siksi minäkin sinne lammelle kaipaan, nakuilun takia.

      Poista
  3. Olipas ihana avautuminen! Lukon jälkeen taas pulppuaa... :)

    VastaaPoista
  4. Tää oli kiva!
    Ihan heti alkoi kiinnostamaan ne Gilmore sitaatit. Sillä sarjalla on kyllä ollut suuria vaikutuksia minunkin elämääni, jotkut hetket ovat ihan Gilmore-kamaa. Herra Puukengän mielestä on hyvä, etten saa päättää millaisella autolla hän ainoana ajokortillisena huushollissamme ajelee, sillä mielestäni hienoin auto maailmassa on Lorelain auto. Mulla oli myös pitkään sellaiset isot mukit, jotka on Luken kahvilassa jossakin jaksossa, vaaleat, sisältä vihreät, myin ne pitkin hampain ja laitoin vähän tunnelisää hintaan, lopulta taisivat päätyä kierrätyslaatikkoon.

    Mun on pitkään pitänyt tehdä joku korupäivitys, mutten saa sellaista koskaan aikaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "You don't buy a car based on a feeling!" :)

      Vanhemman tytöt sormuksessa lukee Oy with the poodles already (näkyy tässä jutussa: http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2013/03/lahja.html) ja vuotta nuoremman sisarensa sormuksessa lukee Life’s short. Talk fast.
      Esikoinen on toiminut vuosia sitten "vieraskirjoittajana", ja aihehan oli tietenkin GG: http://kirjatoukkajaherrakamera.blogspot.fi/2012/09/vieraileva-kirjoittaja-gilmore-girls.html

      Oisit myynyt ne mukit meille!

      Poista
  5. Mulla on pitkä tukka, enkä ikinä edes mieti lyhyttä. Justiinsa siksi, että en osaa kihartaa enkä föönata. Pesen hiukset kaksi kertaa viikossa ja suosin suttuponnareita tai suttunutturoita. Vaatteita mulla on hieman enemmän, mutta ei siltikään oikein mihinkään tilaisuuteen sopivaa asua. Tuoksut alkaa olla ihan loppu. Sen siitä saa, kun ei enää käytä lentokenttiä.

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"