Viihtymisestä ja haahkanuntuvapeitteistä

Tove Jansson, "Mymmelitanssi"

"Maailmassa ei ole mitään mukavampaa kuin viihtyminen eikä mikään ole helpompaa. Mymmelin ei koskaan tullut surku niitä jotka hän tapasi ja saman tien unohti, eikä hän koskaan yrittänyt sotkeutua siihen mitä ne toimittivat. Hän katseli niitä ja niiden hosumista huvittuneena ja ihmeissään.

Haahkanuntuvapeite oli sininen. Kuuden vuoden ajan muumimamma oli kerännyt haahkanuntuvia, ja nyt peite odotteli virkatun pitsipäällyksensä alla eteläisessä vierashuoneessa sitä joka halusi viihtyä. Mymmeli päätti panna jalkopäähän lämpötyynyn, hän tiesi missä talon lämpötyynyä säilytettiin. Joka viides päivä hän pesisi tukkansa sadevedellä. Hämärän aikaan hän ottaisi pienet nokkaunet. Ja iltaisin keittiö olisi lämmin ruoanlaiton jäljiltä.

Sillalla voi lojua ja katsella miten vesi virtaa sivu. Tai sitten voi hyppiä, tai kahlata suon poikki punaisissa saappaissa. Tai käpertyä kuuntelemaan sateen rummutusta. Viihtyminen on hyvin helppoa."

- Tove Jansson, "Muumilaakson marraskuu". (WSOY)

(Tästä tekstistä minua muistutti "Pientä elämää etsimässä"-blogi. Kiitos.)