18.1.2017

Kevään korvan kirjoja

Kevään kirjoissa on muutama, joihin käsiksi pääsemistä odotan innolla.

  • Merete Mazzarellan Elämän tarkoitus. Koska Mazzarella on Suomen Didion.
  • Joela Haahtelan Mistä maailmat alkavat. Koska rrrakastan Haahtelan kieltä.
  • Irmelin Sandman Lilius, Sjutusen år, del III. Koska meidän tarinamme risteävät, me asumme Carl-Gustaf Liliuksen vanhassa ateljeessa. Irmelinin hurmaavaan työhuoneeseen kirjoituskoneineen pääset kurkistamaan täällä.

Ja sitten on tämä Jouni Inkalan runoteos Nähty. Elämä. (Aivan sairaan hieno nimi, miten kirjailijat keksivätkin nimet kirjoilleen?)

Mutta siis katsokaa tuota Elina Warstan suunnittelemaa kantta! Ihan sama mitä sisällä on (anteeksi Jouni Inkala), sillä jos kansi on noin jumalaisen kaunis, niin minä haluan!

Miten ihmeessä mä muuten olen ikinä keksinyt esimerkiksi lapsilleni nimet???? Tätä mietin viime yönä. Tää blogihommeli alkaa kadutttaa mua aika tavalla. 

17.1.2017

Optimisti



Suuren suuri kiitos kaikille blogiuudistusta kommentoinneille. Jos mahdollista, olen nyt entistä enemmän sekaisin :D

Ainoa oljenkorteni on tämä Belgian Lempin mummon kannustava elämänohje:

AINA SE JOTENKIN MENEE.

Tämä on  itse asiassa vähän sama juttu kuin se meidän takka. Pitääkö purkaa aina kaikki ja leuhottaa ennen kuin on mitään käsitystä uudesta? Ilmeisesti pitää, kun on minusta kysymys. Ei ole tietoa nimestä, ei blogialustasta, eikä kukaan graafikko huutanut hep haluan luoda ilmeesi, sinä inspiroiva olento. Eikä ole takkaakaan.

Olen pulassa, olen NIIN pulassa.

Mieheni on muuten ollut Pulassa, Kroatiassa (tai silloin se oli vielä Jugoslaviaa). Noin, katsokaa, osaan puhua muustakin kuin blogiuudistuksesta.

Meillä oli ihan mahtava viikonloppu. Perjantaina saimme syödäksemme kreikkalaisen illallisen, kun Kalamatan oppaani olivat Hangossa. Tottakai tarjolla oli tsatsikia ja horiatikia, he eivät olleet unohtaneet pakkomielteenomaista suhtautumistani noihin kahteen klassikkoon, mutta myös pitkään uunissa (ja punaviinissä) haudutettua, talvista lihapataa luumuin ja rusinoin. Makeaa, sakeaa, ihmeen ihanaa.

Lauantaina lorvimme aamun, venyimme aamupalapöydästä keittiön nojatuoleille, keittiön nojatuoleilta olohuoneen sinisille sohville. Levysoitin veivasi paatoksella luettuja ranskalaisia runoja, me kääntelimme lehtien sivuja sormet painomusteessa.

Ehdimme vain vaivoin kävelykadulle kirjakauppaan ja kukkakauppaan, molemmista löytyi viikonlopun sulostuttajia. Lounaan jälkeen katsoimme kissan kanssa Woody Allenin Husbands and Wives, jota rakastan ja jonka värimaailmaan ja interiööreihin holahdan kuin vasikka kevätlaitumelle. On mahdollista, että pientä unosta ilmeni elokuvan loppumetreillä, mutta se ei ole niin vaarallistä, näin sadannella katselukerralla.

Pimeyden laskeuduttua kävelimme vielä nimellisen lenkin, katsoimme sataman valoja ja ihmettelimme harvinaista, tuuletonta iltaa.

Ennen nukahtamista luimme sängyssä, puhtaissa, mustissa, rapeissa pellavalakanoissa. En tiedä parempaa tapaa päättää (lauantai)päivänsä.

Sunnuntaina tein avokadorisottoa, joka onnistui erinomaisesti. (Mikä ei tosin ollut kovin vaikeaa.)

Avokadorisotto 

Alkuperäinen ohje K-Ruoka, alla ohje pienellä omalla veivauksella.

Tee perusrisottopohja lempireseptisi mukaan. Minä esimerkiksi pidän pieneksi pilkotusta sellerinvarresta risotossa sekä kuullotan sipulit ja sellerit (ja riisinjyvät) aina voin ja öljyn seoksessa.Todennäköisesti yliannostelen parmesania ja vasta ihan viime aikoina olen oppinut jättämään risoton tarpeeksi valuvaksi.

Pilko suureen kulhoon ainakin puolikas avokado per syöjä. Mausta avokadokeko sitruunanmehulla, suolalla ja mustapippurilla. Riivi joukkoon ainakin puska basilikaa.

Vaikka alkuperäisessä ohjeessa opastettiin toisin, me annostelimme avokadosalaattia risoton päälle vasta lautasilla.

Kuva risotosta löytyy Instagramin puolelta. Siellä komeilee myös hysteerinen jälkiruoka-annos, monsterijätski, joka koostui Kolmen Kaverin aavistuksen suolaisesta kinuskipähkinä-jäätelöstä, kermavaahdosta ja kinuskikastikkeesta!

Näillä eväillä olikin hyvä valmistautua tähän alkavaan viikkoon, joka on ollut jo nyt superantoisa, vilkas ja täysi, vaikka lempipäiväni tiistai vasta taittuu kohti keskiviikkoa. Jos se näin alkoi, mihin se voi päättyäkään?

Olen pitkästä aikaa optimistisella tuulella. Minä, kaikista maailman ihmisistä.

Lue lisää: Crosleyn levysoitin esitelty ensimmäisen kerran täällä.

TallennaTallenna

15.1.2017

Blogi uudistuu, apua!



Nyt mä olen kyllä taas itselleni sopan keittänyt... 

Menin hetken huumassa perjantaina ilmoittamaan Instagramissa ja facebookissa, että tammikuun aikana veivataan kuuden blogivuoden kunniaksi uusiksi koko blogi, nimeä ja ulkoasua ja kaikkea myöten. 

Huh huh. Siis HUH HUH! Hulluko mä oon... No, yhtä varmasti kuin on saatava joka syksy kaalipataa, romahdettava joulun tienoilla tai koettava kevään kiihkeä kukinta Rivieralla, koittaa tammikuussa pakottava tarve pistää blogi mullin mallin. 

Joka. Ikinen. Tammikuu. 

Nyt se sitten tapahtuu.

Vaikka kaikille muille tämä on varmaankin nyt ihan että mitä se kohkaa, aivan sama, pikkujuttu, niin jostain syystä tämä on niin niin niin pelottavaa, että mahaan sattuu ja yöllä ei tule uni. Mitä jos kaikki pohjatyöni valuu hukkaan? Mitä jos kaikki katoaa?

Vaikein asia on tietysti nimi. 

Heti kun olin päättänyt, että tällä kertaa se todella vaihtuu, kiinnyin hurmionomaisesti vanhaan kunnon Kirjatoukka ja Herra Kamera -nimeen. Siihen työnimeen, joka jäi blogin nimeksi, jota aina nimeä kysyttäessä jotenkin nolostelin ja selittelin ja mumisin huulen nurkasta, joka alkoi vaivata vuosi vuodelta enemmän. En tahdo olla enää mikään mato ja herroittelu on aina tuntunut vieraalta. Se, mikä nimi loppujen lopuksi on, minulla ei ole vielä aavistustakaan. Tai on liian monta aavistusta. 

(Perhe on onneksi ollut avuliaalla päällä. Vai mitä sanotte lasten ehdotuksesta P.S. Muista hakea lapset? Mrs Jonesin Jonna taas keksi, että hakisin ideaa jostain coolista drinkin nimestä. Ainoa, minkä keksin, oli Sex on the Beach. Ehkei kuitenkaan, vaikka Hangossa ollaankin. Sen voin vannoa, että Kirjaperhonen se ei ainakaan tule olemaan!)

Seuraavaksi vaikeinta on kaikki tekninen. Sama blogialusta vai jotain muuta? Tekisi mieli uusiutua kivijalkaa myöten. Ja voinko vain vaihtaa some-kanavien nimet ilman uusia tilejä? Pystynkö infoamaan seuraajia tarpeeksi, ettei jengi ihan putoa kärryiltä kun nimi yhtäkkiä muuttuu? Missä kaikkialla olenkaan tällä nimellä, mitä kaikkea pitää muistaa?

Visuaalisuus on itselleni tosi tärkeää blogeja selatessa. Rakastan kun on kaunista. Saanko kaiken näyttämään siltä miltä haluan itsekseni, vai tarvitsenko apuja? Haluaisin apuja, olen kyllästynyt tekemään yksin. Haluaisin kokonaisen tiimin!

Haluan myös ottaa blogin vahvemmin omiin nimiini. Tämä on minun blogini, minun näkemykseni elämästä. Mies saa ja toivottavasti haluaa edelleen tuottaa jumalaista kuvamateriaaliaan, ja minä haluan muistaa olla siitä aina kiitollinen ja antaa kreditit sille jolle kreditit kuuluvat. Mutta minun blogini tämä on. 

Haaveilen myös pikkupikkuriikkisestä nettikaupasta. Taidetta, porsliinisia nakkikulhoja, muistikirjoja, lempijuttuja. Mutta se on toki jo niin jännää, että huimaa. Ei puhuta siitä enempää. Itse asiassa, ei edes mietitä sitä nyt.

Saanko kysyä teiltä pari kysymystä, jotka auttaisivat minua tekemään päätöksiä? (Ja tyydyttäisivät uteliaisuuttani.)

1. Käytättekö arkistoja, esimerkiksi hakukentän kautta tai sivupalkin avainsanojen takaa? Mitä haette jos haette? (Tilastojen mukaan viismausteen reseptiä, mutta mitä muuta?)

2. Haluatteko, että kaikki vanhat jutut säilyvät? Minä haluan, minusta ne kaikki yli 2 200 artikkelia ovat ihan ylimaallisia helmiä, mutta olen vähän jäävi sanomaan.

3. Mistä pomppaatte blogiin? Ihan muuten vain avaatte suoraan osoitteen ja katsotte onko se inspiraation orja saanut mitään aikaiseksi vai sysääkö facebook-postaus teidät uusimpien juttujen pariin?

4. Miksi oikeastaan luette tätä blogia, mikä kiinnostaa eniten? Eivät ainakaan kirjat, jos tilastoihin on uskominen, mutta niistä fiilisteleminen jatkuu siitä huolimatta. Sitä en tiedä, hyväksytäänkö minua enää uudistusten jälkeen tai onko koskaan hyväksyttykään oikeiden kirjablogien joukkoon, mutta en tiedä mikä muukaan olen.

5. MITÄ JOS KAIKKI MENEE IHAN PIELEEN??????

6. MITÄ JOS KUKAAN EI ENÄÄ TYKKÄÄ MUSTA??????

7. MITÄ JOS MÄ ONNISTUN DELETOIMAAN ITSENI JOTENKIN KAIKKIALTA, EHKÄ JOPA FYYSISESTI MAAPALLOLTA??????

Belgian Lempin kommentti postaukseen Syy taukoon naurattaa mua yhä edelleen. Tässä se aavistuksen lyhennettynä, lihavoinnit minun.

Sillä muuttuu mikä hyvänsä, niin yksi pysyy. Kirjoittaja itse, maneereineen ja marinoineen.

* * *


"Rakkaus ja ilo ja kaikki nää on tosi hienoja juttuja. Mutta kyllä mä nostaisin siihen rinnalle tasaveroisina - ja itse asiassa lukijan näkökulmasta verrattomasti kiinnostavampana - mm. perusteettoman draaman, pikkujutuista kiukuttelun ja raivokkaan tohinan (viittaisin tässä vaikkapa taannoiseen havuja perkele- tunnelmiin, joista sitten sukeutui pieruhuumorilla höystetty melukylämäinen perheidylli). 

En tietenkään mitenkään vihjaile, että Kirjatoukan blogissa esiintyisi mitään uhmakohtauksia, herkän taiteilijasielun "ja sitten mä menin viideksi päiväksi viltin alle nyyhkimään"- kriisejä. Ihan vaan noin yleisesti tuli etsimättä mieleen noi jutut tässä blogia lukiessa. Mä monesti just assosioin tollain ihan vapaasti...krohm...

(...)

Kirjatoukan sitruunaintoilut sen sijaan - anytime! Koska tiedän, että ennen kuin se on ehtinyt/muistanut laittaa blogiin jotain marmelaatirespetiä se on jo eksynyt luuhaamaan jonnekin "kukaan ei ole koskaan kuullutkaan, mutta ois PITÄNYT" taitelijan villaan tai heittelemään konvehteja eiku konfetteja tai sitten se on sohvannurkassa stressaamassa jostain käsittämättömästä, mutta just nyt maailman tärkeimmästä jutusta.

Itsensä ruoskimisesta voit kyllä luopua. Ota mut esimerkiksi! Vaikkapa tää kommentti. Yhtään en pinnistellyt ja näin hyvä tästäkin tuli! Voit lainata mun mottoa ja tutkistella sitä sydämessäsi. Miksi ponnistella, jos riman altakin mahtuu!"

- Belgin Lempi

P.S. Kaikille täällä salaa pyöriville mainostajille - turha yrittää! (Paitsi jos haluisitte mainostaa jotain mua kiinnostavaa kuten suomalaisia kulttuurilehtiä, lakritsia tai selluliittivoidetta, joka maksaa miljoonan eikä taatusti toimi.) Kirjatoukka tossa nyt höpisee, mitä höpisee, mutta oikeasti sitä ei kyllä kiinnosta pätkääkään väsätä runollisenhaikeaa postausta, jossa välillä syödään valmisnuudeleita purkista. Se vois kyllä olla kiinnostunut ilmaisista hotelliöistä, ravintolaillallisista tai matkalipuista. Tarjotkaa niitä! Mutta älkää sitten syyttäkö mua, jos se kirjoittaakin sitten siitä, miten se oli yrittänyt lukea jotain, mutta ei sitten pystynytkään ja luki loppujen lopuksi Lippe Suomalaista."


GIF via Design Taxi.

12.1.2017

Tervetuloa ikävä

Aaaaaaaah, rakastan sitä hetkeä kun nuoriso kukin vuorollaan vetelehtii kylkeeni ja kysyy onks mulla mitään klassikkoa suositella, kun koulussa pitäis lukee... ON! ON! ON!

Lapset, kuunnelkaa neroutta ja poimikaa tämä hedelmä:

Françoise Sagan, Tervetuloa ikävä. (Vielä kauniimpi ranskaksi, Bonjour tristesse.)

Bonjoooooouuuuuuuuurrrrrrrr tristeeeeesssssssssse...

"Huvittelun halu ja onnen kaipuu ovat ainoat selvät luonteenpiirteeni." (SAMA!!!!)

Françoise Saganin 18-vuotiaana kirjoittama teos on sensuelli ja pirullinen, Välimeren auringon läpeensä paahtama. Silkkaa aprikoosia ja merisuolan karvaamaa hiekkaa varpaiden välissä. Kuuma, tupakan tuoksuinen.

"Ei tätä kirjaa voi suositella seitsentoistavuotiaitten suomalaisten tyttöjen luettavaksi - sellaiseksi se on todella liian ranskalainen - mutta romaani on tottavie kakaran kirjoittamaksi hyvää työtä." 
- I.O. / Työkansan Sanomat

Juuri siksi, suosittelen <3

Pakkopakkopakko nähdä: dokumentti "Françoise Sagan ja elämän kepeys", Françoise Sagan, l'élégance de vivre, Ranska 2015.

Luvussa juuri nyt:  Denis Westhoff, Sagan et fils (Saganin pojan muistelmat)

8.1.2017

Sushi Bowl eli pilko, tyttö, pilko!






Meidän piti lähteä lauantaina Helsinkiin, LUXiin ja syömään korealaista (onko muuten kukaan testannut Mariankadun Korean Housea ja heidän bulgogiaan?), mutta tammikuu käytti kylmää kouraa ja pakkaslukemien lisäksi riepotteli lunta maailmaan niin ettei ikkunasta ulos nähnyt.

Katsoimme parhaaksi pysytellä aloillamme.

Niinpä meillä oli yhtäkkiä edessämme kokonainen vapaapäivä vailla suurempia suunnitelmia. Mutta päivä kuin päivä, yksi on varmaa: me olemme takuulla nälkäisiä taas jossain vaiheessa. Päätimme siis kokata yhdessä pitkän kaavan mukaan. Sekin hyvä puoli lasten kasvamisessa on, että keittiössä on vuosi vuodelta enemmän pilkkojia :)

Koska olimme jo virittäytyneet ruoan suhteen tietylle taajuudelle, oli menun makuumaailma jo suurinpiirtein selvillä, vaikkakin lipsahdimme vähän Korean naapurimaan puolelle. Teimme alkuun vadillisen sushimeininkiä ja pääruoaksi ohuen ohuina siivuina nopeasti paistettua, makeassa soija-mirini-valkosipulikastikkeessa marinoitua naudanlihaa.

Sushikulhon resepti on Richard McCormickin mainiosta kirjasta Tokio, ja sen ajattelin kanssanne jakaa.

Sushikulho

Tee ensin sushiriisi joko Tokio-kirjan reseptin mukaan tai sushiriisipakkauksen ohjetta noudattaen. Mausta ja laita jäähtymään viileään, ei kuitenkaan jääkaappiin.

Valmista Tokyo Gold -kastike. Tässä ohje suoraan kirjasta, jossa se on merkitty neljälle. Me teimme kyllä paljon reilumman satsin (ja joimme kannukaupalla vettä koko illan).

2 rkl riisiviinietikkaa
2 rkl greippimehua
3 rkl soijakastiketta
1 rkl vaaleaa seesamiöljyä
1/2 tl chiliä
1/2 tl raastettua inkivääriä
1 tl hunajaa
1 rkl hienonnettua korianterin vartta (me laitoimme korianteria valmiista yrttiruukusta)
1 rkl hienonnettua kevätsipulin vartta (ei ollut saatavilla meidän kaupastamme)

Sekoita kaikki ainekset. Voit käyttää sellaisenaan, tai lämmittää ennen tarjoilua.

Tykötarpeet:

Pilko avokadoa, kurkkua ja retiisejä, leikkaa saksilla merileväarkista ohuita suikaleita. Kirjassa kalana käytettiin savustettua lohta, meillä oli graavilohta (jep, jano). Huuhtele ituja tai versoja, kuten meillä tässä.

Kokosimme yhden annoskulhon kuvausta varten, mutta muuten asettelimme kaikki ainekset suurelle vadille. Kastiketta pohjalle, riisiä pediksi ja päälle kala ja kasvikset. Kastiketta jokainen sai annostella vielä pöydässä tarpeen mukaan, ja tarjolle laitettiin myös garia eli pikkelöityä inkivääriä sekä wasabia. Niin hyvää!

Lue lisää: Testissä Richard McCormickin Pariisi.
TallennaTallenna

6.1.2017

Ranskalaisia ihanuuksia lahjaksi tai omaksi







Seuraa vinkki.

Harmi vaan, että joulu meni jo. Toisaalta alkanut vuosi sisältää varmasti kaikenlaisia säkenöiviä juhlia meistä jokaiselle, tai niin ainakin toivon. Ihanat ja erityiset lahjat tai tuomiset löydät nimittäin pienestä puodista nimeltä Koopernu (tai siis kooPérnu), Helsingin Korkeavuorenkadulta.

Sillä mikä voisi olla ilahduttavampaa kuin paketista paljastuva ranskalainen vintage-yllätys?Käyttökelpoista, kaunista ja ainutlaatuista, astioista pieniin huonekaluihin. Kaupasta löytyy myös uniikkeja tekstiileitä, tuoksuvia saippuoita ja ihan kaikkea sellaista sipsutusta, jota ainakin minä toivoisin. Ja itse asiassa olen saanutkin täältä tuomisia, ystävämme ovat ostaneet meille noita pieniä metallikulhoja, jotka ovat vilahtaneet kuvissa ainakin täällä!

Tällä kierroksella ostin kamulle pari samppanjamaljaa ja itsekseni ihastuin noihin "Toi" ja "Moi" laseihin, joista näen jo itseni siemailemassa pastista Herra Kameran kanssa takapihalla, levysoitin uloskannettuna, korituolien natinassa. Siis kesällä. Hrrrrrrrrrrr.

5.1.2017

Suomi 100


















Me ollaan kyllä ihan sairaan tehokas tiimi kun me vauhtiin päästään. Tempaisimme muutamassa Helsinki-päivässä (tosin kokoonpano vähän vaihteli) piiiiitkien aamiaisten lisäksi kolme taidemuseota, yhden pakohuonepelin, trampoliinihalli Rushin, Cockin vongolepastan, kaverin kuohuviinibileet, Rivolin osterit, kaikki ne ihanat kirja- ja levykaupat, Starbucksin kermavaahtoöverit (toffeehipuilla), molemmat mummot sekä yhden vaarin, paritkin eri Bellinit, parturikeikan, Sing-elokuvan uudestaan, Puttesin pizzat... mitäs vielä.

Niin, Kansalaistorin uuden vuosisadan bileet. Tai bileet ja bileet, miten sen nyt ottaa... "itken vuokses kyyneleen". Mä olen enemmän semmoista Rion karnevaali -sorttia. Mutta hei, me olimme siellä, sadan tuhannen muun ihmisen kanssa, ja arvatkaa mitä: kun vuosi vaihtui, mä suutelin, enkä riidellyt!

4.1.2017

#visithelsinki







Olimme varatuneet kolmen vuorokauden Helsingin hurvitteluun mahtavalla kassillisella kirjoja ja lehtiä, tavoitteenamme lueskella hotellin sängyssä. No, emme ehtineet lähestulkoon edes nukkua kaikelta riekkumiselta (ei sellaiselta riekkumiselta senkin pervot!), joten lukeminen jäi pariin vaivaiseen sivunkääntöön. Se ei silti estänyt meitä täydentämästä varastojamme. Onhan Fredan Nide kirjahullun taivas.

Niteen hyllyistä poimimme seuraavia namusia:
  • Luncheon, uudehko lehti yhdistää mahtavan kokoisten sivujensa sisällä taidetta, ruokaa ja kulttuuria rennosti ja tyylikkäästi.
  • Letters of note - Correspondance Deserving a Wider Audience, tunnettujen henkilöiden parhaita tai koskettavimpia kirjeitä yksissä kansissa ja osalla alkuperäisistä kirjeistä kuvitettuna.
  • Creative Space - Urban Homes of Artists and Innovators, vähän sekalaisempi sisustuskirja meidän makuumme, kirjoja ja levyjä mitä suurimmissa määrin kaikille kaltaisillemme tavaranarkkareille.

Lisäksi tiedotan valtaisan innostuksen vallassa, että Viiskulman Digeliukselle on tullut laatikollinen ranskalaista runoutta älppäreille luettuna, siis voiko olla MAHTAVAMPAA!!! Itse ostin tietysti tuon Persen.

Kauniit tummasävyiset kortit, muistikirja ja tulitikkurasiat (kuinka paljon voi ihminen kauniita tulitikkurasioita rakastaa?) ovat Sinebrychoffin taidemuseon museokaupasta. Uskokaa alan asiantuntijaa, sinne kannattaa mennä ostoksille jo pelkän paperikassin tähden. (Myös vöyräs ja värikäs Elämä tarjottimella -näyttely on suotavaa toki samalla katsastaa, mutta kiireesti, se päättyy 8.1.)

Meidän kolmen yön kotikolonamme toimi jumalainen Hotel F6 ja sen sisäpihan pieni kaupunkikaksio. Myös hotellissa oli kivasti kirjoja, niitä kävimme selailemassa kadunvarsibaarissa Runarissa, josta kehotaan tilaamaan sen yrttisen drinkin ja pyytämään musiikit kovemmalle.

Instagramissa lisää kuvia ja tunnelmia. 

Tiesitkö? Saint-John Perse oli ranskalainen runoilija, joka sai Nobelin kirjallisuuspalkinnon vuonna 1960. Muuta merkittävää hänessä on mm. hänen syntymäpäivänsä, joka on sama kuin Kirjatoukalla, eli 31. toukokuuta. Tosin 1887, Kirjatoukkahan on hädintuskin nähnyt 1900-lukuakaan. Perse toimi myös diplomaattina, eikä hänen oikea nimensä ollut sitten kuitenkaan Perse, vaan Alexis Léger. Perse kuoli Hyèresiin kuuluvalla Giensin niemellä (presqu' île Giens) jonne nyt tietysti sitten haluan matkustaa. 
TallennaTallennaTallennaTallenna

Vuosikatsaus 2016


Huh. Nämä ovat raskaita tehdä, ja takuulla raskaita lukea.

Jotenkin silti hirveän hyödyllisiä, itselle. Kun kuukausi kuukaudelta läpikäy omaa elämäänsä ja sen julkista päiväkirjaa, huomaa, että eletty on, silloinkin kun on hitaalta kuolemalta tuntunut. En voi uskoa, miten paljon vuoteen mahtuu, tämä on sekä terapeuttista että hämmentävää kiitollisuutta aiheuttavaa puuhaa. Miksi ihmeessä kaikki angsti?

En pistä pahakseni jos skippaat, niin minäkin kaikkien blogien vuosikoosteille teen.

Kuvassa Serge Gainsbourg uuden vuoden tunnelmissa, kuvaaja tuntematon.

Tammikuu 2016

Ihan aluksi roikuttiin vielä vähän sukujoulussa, ja sitten sikisivätkin paukkupakkaset. (Pakkasia seurasimme sydän kylmänä, koska joutsenet!)

Loppiaisena vuodatin ilmoille yhden koko vuoden luetuimman jutun, jonka päätin näihin sanoihin (enteellisesti, sanoisin nyt, jälkiviisaana):

"Vuoden 2016 vaihtuessa vuodeksi 2017 haluan suudella enkä riidellä. Ja haluan olla enemmän Anna. Yhä äiti, yhä vaimo, mutta kaikista eniten Anna."

Tammikuun loppupuolella blogi täytti viisi vuotta, ja haaveilin purjehtivani nakuna Kreikkaan. Vähänpä tiesin!

Kaikki tammikuun 2016 jutut (20 kpl) löydät täältä.

Helmikuu 2016

Helmikuussa kirjoittelin omituisen vähän. No, uunijäätelöä ainakin tehtiin, ja koitettiin hakeutua maailman murjomana ilon pariin. Ja ei kai blogikuukautta ilman Ranskasta haaveilua tai ainakin Ranskan matkojen muistelua. Helmikuussakin palattiin aikaisempiin seikkailuihin, tällä kertaa Cannesin vanhaan kaupunkiin

Vaan oli helmikuussa suurta onnea ja iloakin, esikoisemme täytti 18 vuotta! Se kirvoitti pohtimaan elämää parinkin jutun verran, kas näin ja näin. Ja kirsikkana kakussa, kuin ihmeen kaupalla ja vähän yllättäen, me todellakin pääsimme taas matkaan!

Kaikki helmikuun 2016 jutut (10 kpl) löydät täältä.

Maaliskuu 2016

Maaliskuu alkoi kysymyksellä MIKSI? ja jatkui Herra Kameran menoja ja tuloja ihmetellessä. Kävi hän kyllä kotonakin, joskus.

Maaliskuussa koitti myös yksi elämäni tähtihetkistä, kun pääsin Hangon kirjastoon puhumaan lempiaiheestani eli itsestäni lukemisesta. Aikaa annettiin tunti, pistin menemään kelloon vilkuilematta tasan 56 minuuttia. Mahtava spektaakkeli kuunneltavissa tämän jutun linkin kautta. 

Ranskan hiihtolomamatkaan palattiin monen jutun verran, yksi lemppareistani on tämä, jossa kerron myös vähän keskimmäisestä kullanmurustamme. (Nizzan rantabulevardi oli myöhemmin samana vuonna ihan päinvastaisten tapahtumien ja tunnelmien näyttämö, sitä emme onneksi silloin vielä tienneet...) Reissusta teki erityisen myös se, että ensimmäisen kerran pakkasimme mukaan myös mummon. Poimi tämä ravintolavinkki talteen, jos olet Rivieralle suuntaamassa!

Näin jälkikäteen katsottuna tämä kuukausi oli ilahduttavan monipuolinen varmaan lukijankin kannalta. Esittelimmehän tavanomaisten höpinöidemme lisäksi ikäänkuin bonuksena mm. ystävien upean kodin Oulussa.

Mutta kutuviikonloppu, se ei mennyt nappiin, ei sitten ollenkaan. Tosin yhden vuoden parhaista lukukokemuksista se soi, Milena Busquetsin kirjan Tämäkin menee ohi.

Kun myös pääsiäinen osui maaliskuulle, tahnoineen ja munajahteineen, oli kuukausi melkoinen runsaudensarvi.

Kaikki maaliskuun 2016 jutut (24 kpl) löydät täältä.

Huhtikuu 2016 

Tavallaan yksi merkittävimmistä kuukausista koko vuotta jälkeen päin katsoessa. Tutustuin Hankoon tulleisiin turvapaikanhakijoihin ja aloitin pian osan heistä suomenopena. Tosin minä taisin lopulta olla se, joka sittenkin oppi eniten. 

Vuoden mittaan oli tietysti useita herkkuhetkiä, mm. Herra Kameran tsukune-pyörykät jäivät mieleen. Osso buccon resepti toimii uusintanakin. Ja kirjarintamalta vaikka tämä poiminta, jos ei muuten niin vastaiskuna tylsälle pikkuhousujen pyörittelylle eli konmaritukselle.

Venevaja ja Gunnarsinranta, ne taitavat olla ikuisia haaveita... 

Kaikki huhtikuun 2016 jutut (22 kpl) löydät täältä.

Toukokuu 2016

Oi ja voi, syntymäkuukauteni alkoi pienellä kriisillä. Josta selvittiin teidän avullanne, aina teidän avullanne.

Sitten olikin jo vuorossa yllättävän nopea paluu Rivieralle, tällä kertaa salaperäiseen Villa La Vigieen. Ajankohtakin oli mitä mainioin, Herra Kamera sai kiikareihinsa ihanan Vanessan ja minä taas totesin, ettei elokuvajuhlia tarvitse jännittää. Elokuvajuhlien pukuloistoa meille avasi vieraileva kirjoittaja.

Iänikuista matkakuumettani purettiin muuten tässä postauksessa, kuvamateriaalia suoraan samettiselta 70-luvulta!
(Niitä viboja riitti vanhojen diojen purun myötä myös tähän synttäripostaukseen.)

Kesää kohti vauhti kiihtyi, kulttuuririennoista Rut Bryk lumosi EMMAssa.

Kaikki toukokuun 2016 jutut (20 kpl) löydät täältä.

Kesäkuu 2016

Kesäkuun alussa oltiin vielä optimistisia seikkailuiden suhteen. Koko ihana, pitkä kesä edessä vailla suurempia suunnitelmia! Oli ihmeellisen lämmintä, pihaelämää päivät pääksytysten. Mutta yhtä aikaa kesäsateiden kanssa lankesi kesäahdistus.

Onneksi sentään oli paitamekkobileet, kuvasarja on yksi kaikkien aikojen suosikkejani. Osia kertyi resepteineen neljä (1, 2, 3, 4.) Paitamekko-parka sen sijaan ei ole päätynyt kunnolla kuviin vielä kertaakaan, tai korkeintaan vilaukselta! Olen edelleen tosi vastentahtoisesti kameran edessä...

Esittelimme myös muutaman kesän takaisen vuokravillamme Draguignanin lähellä, ja sen viehättävät vuokraajat Marie-Joséen ja Henrin. Lämmin suositus.

Kaikki kesäkuun 2016 jutut (16 kpl) löydät täältä.

Heinäkuu 2016

Ja kun se kesäahdistus oli asettunut taloksi, sitä koitettiin juosta karkuun. Mm. Helsinkiin (1 & 2 ) ja Tampereelle (1 & 2). Tampereella Amurin työläismuseokortteleissä kesäahdistus sai vähän mittasuhteita ja pisti miettimään.

Karkumatkoilta palattiin kotiin: satoi, paistoi, riitelimme, remppasimme. Emme oikein saaneet otetta.
Grillissä tirisivät sentään mahtavan makuiset ravut, niitä teimme monen monta kertaa.

Kuin ihmeen kaupalla kesän kaunein päivä osui juuri Gauharin rantapiknikille, jossa minäkin olin mukana kesälukemiston esittelijänä! Siitä sitten alkoikin vähän hilpeämpi kausi, kävimme Mrs Jonesin kesäkodissa, hengailimme lumoavaksi basaariksi muuttuneella studiollamme ja paistoimme rapeakuorisia kanoja.

Kesän loppuminen alkoi jo huolestuttaa, ja yritin kovasti olla zen. Mutta olinkin vimma.
Onneksi kuitenkin muistin horsma-sananlaskun väärin!

Heinäkuu päättyi uusiin ystäviin, jotka ovat pysyneet elämässämme siitä lähtien. Onneksi. Ja hei, tälle vuodelle luvassa sen taivaallisen kalasopan resepti!

Kaikki heinäkuun 2016 jutut (20 kpl) löydät täältä.

Elokuu 2016

Mutta edes uudet ystävät eivät saaneet meitä pysymään paikoillamme, vaan taas oli hypättävä autoon ja ajeltava hullun lailla ympäri Suomea. Tai no Turkuun. Ja palattava sitten maantiepölystä takaisin vaahteran alle ja pihapöytiin, joissa onneksi istui vuorostaan vanhoja, rakkaita ystäviä.

Studio taas taipui basaarista majataloksi, näille kunniavieraille.

Huomaan nyt tätä koostetta tehdessäni, että meillä syödään usein suurella joukolla ja että vuosi 2016 todella toi paljon uusia ihmisiä elämäämme.  Ja uusia ruokakulttuureita, mausteinen kanabiryani pulputti hellalla useammankin kerran.

Silti ketään ei varmaan enää yllätä, kun kerron etä elokuussakin olo oli välillä vähän graah. Siellä elokuun loppupuolellako se yksinmatkustamisen ajatus alkoi muodostua?

"Vähän hassua, mutta olen kesän jäljiltä ihan poikki.
Haaveita syksylle: Olla vähän aikaa tavoittamattomissa. Olla vähän aikaa yksin."


Ja sitten syötiin taas!

Kaikki elokuun 2016 jutut (16 kpl) löydät täältä.

Syyskuu 2016

Syyskuun toisena päivänä varasin lennot. Olin ihan kauhuissani, mutta samaan aikaan täynnä ilotulitusta. Ihan vielä en kuitenkaan halunnut kertoa tarkemmin suunnitelmistani, enhän ollut muistaakseni kertonut vielä mutsillekaan! 

Tiesin kuitenkin ihan tarkkaan, miksi matkaan oli lähdettävä, pelotti tai ei.

(Hassua oli, että juuri Hanko olisi ollut täydellinen kirjoituslomakohde, ellei se olisi jo ollut kotikaupunki.)

Kokkailin siis ihan coolina omenapizzaa, lämmintä fetasalaattia ja rakuunaista kaalipataa, sillä vielä ehti vaikka mitä. 

Ennen matkaa.

Kreikkaan

Kaikki syyskuun jutut (14 kpl) löydät täältä.

Lokakuu 2016

Laskeuduin Ateenan lentokentälle lokakuun toisena päivänä, hyppäsin taksiin ja nostin matkalaukkuni kadulle erään kalamatalaisen kerrostalon edessä. Halkeilleelle jalkakäytävälle, keskelle kujakattien kiimaa ja savun hajua. Lämpömittari näytti + 33 astetta. Siitä se alkoi ja vain silmänräpäys myöhemmin (tai siltä se ainakin tuntui), koitti kotiinpaluun aika. 

Kaikki lokakuun jutut (14 kpl) löydät täältä

Marraskuu 2016

Kotiinpaluu ei ollut helppo. Eivät asiat välttämättä muutu yhdessä kuukaudessa. Kaikki ärsytti, kuten se, ettei perhe ollut pessyt paistinpannujen POHJIA. Ja Lumene

Yritin kirjoilla, kirjoittamisella ja ruoalla pitää itseni vielä kiinni Kreikan auringossa, mutta lunta tuli tupaan monellakin tavalla. Matka haalistui, pian en enää marketin käytävillä ymmärtänyt kun ihmiset kysyivät miten matka meni. Mikä matka?

Onneksi olin keksinyt itse itselleni (okei, myös vähän muillekin) hauskuutusta marraskuun loppupuolelle, Beaujolais Nouveau -ilta oli niin kiva! Ja Sakari Sirkkanen vasta kiva olikin.

Vuoden hämmentävin lukukokemus oli Kristallipalatsi.

Kaikki marraskuun jutut (13 kpl) löydät täältä

Joulukuu 2016

Jo marraskuun loppupuolella ajatukset kääntyivät jouluun. 

Joulukuussa juttuja oli vähän, mutta ne olivat pitkiä ja pohdiskelevia. Lapset kasvoivat kohisten, minä pikkukaupunkilaistuin pikkukaupunkilaistumistani. Kirjoittelin vielä yksinmatkustamisen peloista, pelottomuudesta. Italialainen vaihto-oppilasjoukko majoittui useaksi illaksi keittiöömme.

Teinkö muuten mitään muuta ruokaa kuin leipiä?

Mutsi uteli joululahjoista ja ajoi minut hulluuden partaalle, eli ei mitään uutta sillä rintamalla. 

Tuttuakin tutumpi jouluangstikin asettui taloksi. Ei siinä mitään, mutta että aina niin luotettava joulupäiväkin uhkasi tehdä elokuut?! Kaikista osterioloistani huolimatta sain kuitenkin loppujen lopuksi kirjoittaa nämä sanat: "Kiitos Joulu 2016, olit kiva kamu."

Tapaninpäivänä olimme myös olleet kimpassa 23 vuotta. Sitä sieti juhlia.
(Miten juuri tapaninpäivänä? Siitä on pari sanaa tässä vanhassa kirjoituksessa.)

Kaikki joulukuun jutut (13 kpl) löydät täältä.

Lue lisää (hullu...): Vuosikooste 2015
TallennaTallennaTallennaTallenna

3.1.2017

Seitsemän on onnenlukuni

Hei hopsansaa, hyvää tätä vuotta armaat lukijat. Ja mikä vuodenvaihde se olikaan: jos ensimetrit toimivat suunnannäyttäjinä, niin 2017 tulee olemaan HYVÄÄ SETTIÄ! Siihen voisi minun puolestani jatkossakin sisältyä hotellielämää, drinkkejä, ostereita ja suukkoja. Uusia kenkiä, takkatulta ja vadelmanmakuisia huulikiiltoja. Kirjoja, lehtiä, taidetta ja mahtavaa musaa. Kivoja tyyppejä ja paljon käsi kädessä kuljeskelua. Pizzaa.

Aaaaaaah, mä olen nyt ihanan irtonainen, vielä hetken, vaikka kotiinpalasin. Arki koittaa kolkutella takaraivossa, hakkasin aamulla ensitöikseni lätkämailalla palohälytintä katosta ja silkkipyjama on rypistynyt. Mutta antkaa mun ihan hetki vielä leikkiä, että elämä on aina semmoista, kuin se oli kolmen päivän ajan, kahden vuoden taitoskohdassa.

Missä tunnelmissa siellä puolen ruutua?

29.12.2016

Call me Rosita

Unohtakaa kaikki ranskalaiset ihmissuhde-elokuvat, tweediä sisältävät dokumentit vanhoista linnanomistajista, politiikkaradiot sun muut höpinäni. Lempielokuvani on löytynyt ja se on SING!

Ja sitä paitsi nyt tiedän mitä laitan uuden vuoden bileisiin päälle.

27.12.2016

Musiikkia miehelle, tai mielelle







Lahjoin miestäni tänä jouluna ihan hulluna. Niin läpeensä valloittava otus kuin olenkin, ja vaikka tätä voi olla vaikea uskoa, en ole aina ihan vaimo sieltä helpoimmasta päästä. Koska en aio muuttua sen kummemmin, katsoin parhaimmaksi satsata kelpo lahjoihin.

Joista paras tulee tässä: RETROLEVYSOITIN!

Crosleyn kannettava levari löytyi Mokosta ja kaikkien muiden mainioiden ominaisuuksiensa (cool, bluetooth, usb jotain, blaa blaa blaa) lisäksi se mätsää täydellisesti meidän sinisiin sohviimme. (Tekniikan Maailma, jos etsitte toimittajia, olen käytettävissä.)

Herra Kamera rakastaa musiikkia melkein yhtä paljon kuin minua ja minä rakastan vinyylien kansitaidetta, joten olin ihan fiiliksissä lahjastani. Mutta silti samperi soikoon Herra Kamera veti pidemmän korren.

Tapaninpäivän aamuna, eli paremmin näissä seurapiireissä seurustelun aloittamisen vuosipäivänä tunnettuna merkkipäivänä aamiaispöydässä odotti käsin raapustettu kortti. Astelin pyjamassa, kahvinhimoisena ja silmät vielä puoliksi unimaailmassa kiinni kortin luokse ja nostin sen käsiini.

"ANNA 26.12.1993 ja seikkailu jatkuu."

(taitoin kortin auki henkeä pidätellen)

"RED HOT CHILI PEPPERS 29.7.2017. Me mennään keikalle!"

Parahdin yllätyksestä itkuun, sillä muistatteko? Red Hot Chili Peppers!!! Ooo!!! Me todella mennään keikalle!

Musiikki vaikuttaa terveyteen kuin ihmelääke ja terapia – tepsii masennukseen, kipuun ja puhumattomuuteen. - Helsingin Sanomat

Lue lisää: Myös studiolla soi.
TallennaTallennaTallennaTallenna