16.1.2012
Vietnamilaisia makuja, kokeilu nro 3
Te muistanette ne iänikuiset vietnamilaiset possupallerot ja Indokiinalaisen iltamme. Viikonlopun hiihtoreissulla oioin vielä mutkia, ja testasin samoja makuja uudella, iisimmällä tavalla.
Oikotie vienamilaiseen täytettyyn leipään:
(Resepti on soveltaen poimittu Me Naiset-lehdestä.)
Ruskista jauhelihaa, pari pilkottua sipulia ja n. 6 hienonnettua valkosipulinkynttä.
Heivaa perään reilusti pieneksi pilputtua inkivääriä ja 2 viipaloitua chilipalkoa.
Silppua yksi kiinankaali ja laita se myös sekaan, kun jauheliha on kunnolla ruskistunut.
Mausta kalakastikkeella, seesamiöljyllä, sokeriripauksella, 1 limen mehulla ja ruukullisella korianteria.
Anna hautua kymmenisen minuuttia.
Laita halkaistujen patonkien väliin majoneesia, jauhelihapöperöä, ohuenohuita kurkku- ja porkkanatikkuja, sekä kevätsipulisilppua.
Tarjoa rinnalla saavillinen raikasta lisäkesalaattia eli lisää kiinankaalia (tuo aliarvostettu pikkuystävämme!) pieneksi suikaloituna, muutama chilirengas makua antamaan, 1/2 limen mehu, korianteria. Voit lisätä myös porkkanalastuja, sipulirenkaita, mitä vain. Jos salaatti ehtii vetäytymään ja maustumaan ennen tarjoilua, aina parempi.
Tämä ruoka oli lasketteluporukassa viikonlopun hitti. Perjantaina tehty jättisatsi istui kiltisti jääkaapissa, ja oli kelpo välipala kun kylmäiset ja nälkäiset puskivat ovenkarmit kaulassa ruokapöytään. Vielä sunnuntaina, viimeisten laskujen jälkeen ja autoa pakatessa täytettiin yhdet leivät. Nyt lihaa oli enää mausteena, kiinankaaliin oli sekoitettu majoneesi ja kaikki loput vihannekset pienennettyinä, joten kyseessä oli jo enemmänkin cole slaw-tyyppinen ratkaisu, edelleen mainion makuinen.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Minä notkun koneella ja odotan miestä kotiin. Sekä vierasta. Uunissa paistuu ruoka, mutta kokki on nälkäkuoleman partaalla. Se ei tiedä hyvää. En siis nyt tiedä, että itkisinkö vai naurasinko tämän reseptin edessä? Miten aikuinen ihminen voi ajaa itsensä tällaiseen tilaan?
VastaaPoistaps. Jos sinusta tuntuu, että olen aina nälkäinen, kun sinulta tulee resepti, se pitää paikkansa. Minä taistelen niiden kirottujen joulukilojen kanssa. Olen voitolla, mutta en koe itseäni voittajaksi. Oikea minäni olisi jatkuva tissuttelija, ei juoma-vaan syömäpuolella. Tällainen ryhtiliike riistää minuuttani.
"Aina nälkä, ja koko ajan jano." Se on minun mottoni : ) Toivottavasti ette kyllästy näihin ruokajuttuihini, ja kokeiluihini? Minun on itsenikin takia säilöttävä reseptit jonnekin, ja olen todennut blogin arkistoineen toimivaksi! Tsemppiä ryhtiiikkeeseen, minä olen jo menetetty tapaus! :)
VastaaPoista