13.2.2012

Päivien viemää

Kyllä ne Kirjatoukan hääpäivälahjat ihan hyvin tekivät kauppansa. Korotin panoksia vielä huumaavalla herkkutattirisotolla, joten menestys oli taattu. Kuulkaas tätä: aikoinaan kun me kaksi kohtasimme, löivät yhteiset ystävämme konjakkipullosta vetoa, että me -yö ja päivä - pysyisimme yhdessä enintään kaksi kuukautta!

Olen ollut kuin unessa pari päivää, kun olen kunnellut Herra Kameralta saamaani Lana Del Rayn hypnoottista levyä ja uppoutunut vähintään yhtä hypnoottisen Arto Mellerin maailmaan. Pysähdyin pitkäksi aikaa katsomaan kuvia runoilijasta; lapsena, nuorukaisena, ja sitten yhä selvemmin ja selvemmin aineiden runtelemana miehenä... Hienosti Martti Anhava sen kaiken kuvaa, onhan hän läheltä nähnyt, ja kokenutkin.

Sunnuntai-iltana onneksi pelmahti peremmälle tuttavaperhe ja tempaisi Kirjatoukan rappioromantiikan syövereistä. Teimme pizzoja, ja onnistuimme mielestämme valtavan hyvin. Olisikohan suurin suksee ollut salami-punasipuli-suppilovahvero-mozzarella-pizza, joka uunista tullessaan sai vielä pyhän pirskotuksen basilikaöljyllä? Ystäväperheeseen on syntynyt juuri toinen lapsi, pieni tyttö. Aivan sietämättömän ihanaa oli pidellä pariviikkoista untuvapäätä sylissä!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"