Ilta oli niin mukava muutenkin. Katsoin noita kauniita ja viisaita naisia ja ajattelin, että he ovat YSTÄVIÄNI. Miten ihanaa. Olemme ihan erilaisia, ja silti kiintyneitä toisiimme. Seitsemän vuotta, viisi kirjaa vuodessa, viisi tapaamista vuodessa. Kyllä siinä oppii tuntemaan ja hitsautuu yhteen. Kun puhumme kirjoista, puhumme paljon muustakin, joskus suoraan, joskus rivien välistä.
Toukokuu on aina kiihkeää aikaa, vauhti ikäänkuin kiihtyy kierros kierrokselta kohti kesää. Nyt seuraaviin pariin-kolmeen viikkoon mahtuu kaikenlaista, kalenteri (josta luopuminen oli siis tavoitteeni...) on suhrattu täyteen, päivät melkein minuutilleen aikataulutettu. Vie, tuo, hae, muista, siivoa, korjaa, osta ja tilaa. Vahvista. Varmista. Älä vaan unohda.
Tilasin Monkista ankkuri-korvakorut, joista toinen on ylhäällä, ja toinen laskettu. Ankkuroin itseni jokaiseen päivään, jokaiseen tehtävään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"