Taikinan sisällä oli valkoviinissä haudutettua lihaa ja yrttejä, tavallaan sisäänleivottu rouhea patee, ja nopean uunissa lämmityksen jälkeen nautimme sen vihreän salaatin kera. Tuliaisjuusto oli kuminalla maustettua voimakasta Munsteria ja jälkiruoaksi hän oli meille leiponut mustikkatortun. Palan painikkeeksi tuo herttainen rouva toi lisäksi rapeaa Alsacen rieslingiä, ja upean burgundin miehensä viinikellarista!
Me onnistuimme ystävystymään niin perinpohjaisesti, että saimme lisäksi kokea yhden matkan ihanimmista elämyksistä juuri ennen lähtöämme; Marie-Josée kutsui meidät talolleen illalliselle. Tarjolla oli provencelaista herkkua, aiolia, joka ei olekaan pelkkä valkosipulimajoneesi, vaan kokonainen ateria, suurella porukalla hilpeästi jaettavaksi tarkoitettu.
Aioli Provencal:
Höyrytä kasviksia, kuten artisokan pohjia, fenkolia, porkkanoita, kukkakaalia, kesäkurpitsaa, vihreitä papuja, sipulia, perunaa, punajuuria...
Höyrytä myös erilaisia kalalajeja, ehkä simpukoita, kenties rapujakin. Osan voi myös keittää valkoviinillä ja timjamilla maustetussa liemessä.
Tarjoa isoilta vadeilta, kananmunien ja valkosipulimajoneesin kera.
Marie-Joséen talo oli viinitarhojen keskellä, vuorten ympäröimänä, ja viereisellä niityllä käyskentelivät valkoiset hevoset. Ne hohtivat kuun valoa, kun pimeys putosi, ja meidän oli aika napata vielä viimeinen pala juustoa, kiittää, ja huristella talollemme. Lämpötila oli yölläkin lähellä kolmeakymmentä.
Cet article est dédié à Marie-Josée et sa formidable cuisine! Mille mercis! Bizes! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"