Oli kysymys villiyrteistä ja villikasveista.
Herra Kamera oli tomerasti yhteydessä hankolaiseen supernaiseen, mestarikokkiin ja slow food-guruun Tarjaan, ja tilasi meille pienen "kädestä pitäen"-esittelyn aiheesta. Vaikka Tarja-täti ripittikin meitä myöhäisestä heräämisajankohdasta (tietenkin kaikki olisi ollut nuorta ja nuppuisaa alkukesällä eikä syksyyn taituttaessa!), löytyi esiteltävää paljon. Nokkonen, horsma, piharatamo, voikukka, siankärsämö, kamomillasaunio, vuohenputki, kuusenkerkkä, kanerva, mesiangervo, siankärsämö, vadelmanlehti, maahumala, merisinappi ja merikaali esittäytyivät marssijärjestyksessä... Konttasimme ensin Tarjan puutarhassa ja söimme -käsittääkseni- nurmikkoa (salaa maistelin kyllä myös karviaisia ja punaviinimarjoja, jotka tietysti ovat villiyrttien rinnalla ihan lällärikamaa), ja sitten ihailimme Tarjan purkkirivistöä, joista ruusunterälehtimarmeladi oli Kirjatoukan mielestä kaikista kaunein.
Lopuksi vaelsimme vielä erinäisille kallioille, niityille ja rannoille ja kurkottelimme puskiin ja pensaisiin, jotta oppisimme missä mitäkin kasvaa. Samalla Tarja kertoili houkuttelevista ruokalajeista, joita voisimme nyt valmistaa.
Uskomattoman mielenkiintoista! Mutta kun sitten aamulla pihalle oli laskeutunut kaksi (miehen, tai lapsen, no okei vauvan) kämmenen kokoista karvapolvista parittelevaa yökköä, kehrääjää tai matarakiitäjää (kiitos Facebook-raati), niin vedin oven tiukasti säppiin ja päätin pitää luonnosta taas pienen paussin.
Tarjan blogit:
Tarja-täti (suomeksi), sis. Tarjan version retkestämme :)
Hangö-liv i Villa Tarja (på svenska)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"