Leffafestarit, osa 4

Omar Sy saa onnittelut rouvaltaan César-gaalassa

Koskemattomat - Les Intouchables on ranskalainen hypermenestys, pienehköllä budjetillaan melkoinen yllättäjä, palkintorohmu ja paraikaa maailmanvalloittaja. Ohjaajat Olivier Nakache ja Éric Toledano tuskin itsekään arvasivat, mihin korkeuksiin heidän elokuvansa neliraajahalvaantuneesta miehestä ja hänen avustajastansa yltäisi. Ranska putosi polvilleen, muu maailma perässä, ja niin teki eilen Hankokin.

Elokuvassa pääosanesittäjät François Cluzet ja Omar Sy ovat täydellisiä rooleissaan, he synkkaavat hyvin yhteen, karismaattisia kumpikin, arvokkaita. Huumori on mustaa ("pas de bras, pas de chocolat!"), mutta ei koskaan alentavaa. Omar Sy on sitäpaitsi hurrrrrjan komea, BISOUS! Kahden erilaisen miehen, ja varsinkin kahden erilaisen maailman törmäyksestä syntyy syvä ystävyys, ja katsojalle monta hillitöntä hetkeä, kun molemmat oppivat elämästä enemmän, toisiltaan. Musiikki on tässä isossa, symbolisessakin osassa. Anne Le Ny tekee ihastuttavan vähäeleisen mutta todentuntuisen suorituksen topakkana taloudenhoitajana.

Pariisi törmäilee itsensä kanssa valkokankaalla myös; hienostokorttelin hôtel particulier'in valtavat portit raottuvat natisten, ja lähiöiden kerrostalojen katosten alla on montaa eri sävyä harmaata...

Elokuvasta tekee entistä koskettavamman se, että se ponnistaa todellisesta tapauksesta; miljonääri-aristokraatti, samppanjavaikuttaja Philippe Pozzo di Borgo ja hänen henkilökohtainen avustajansa Abdel Sellou ovatkin olleet huvittuneina mukana ja esillä elokuvan menestyksen myötä. Dokumentti tosielämän parivaljakosta Les Intouchables- La véritable histoire (3 osaa) löytyy mm. Youtubesta ja ennen elokuvaa oli jo olemassa myös Pozzo di Borgon kirja tästä erikoislaatuisesta ystävyydestä, Le seconde souffle.

Nauratti, ja itketti. Mitä sitä voi enempää elokuvalta toivoa. Niin, ja sanoinko mä jo sen Omarin <3

Koskemattomien Suomen ensi-ilta 30.11.2012.