Koitti legendaarinen lomakuvienkatseluilta, vieraana kesällä Provencen talolla poikennut ystävätär, ja yhteisenä missiona kokata kasaan Marie-Joséen "pâté en croûte". ("Päiväni laventelina, osa 15") Aika näppituntumalla mentiin, mutta hienoon tulokseen tultiin!
Näin se toimii, tuttuun tapaan laiskatoukan tapaan, eli joiltain osin sieltä mistä aita on matalin. Mutta hei, ainakin te kiireiset ystävät arvostatte varmasti pieniä vinkkejä elämän helppottamiseksi! Hifistelijät kyllä tietävät millä tähän saa kulumaan 2 vuorokautta aikaa.
Pâté en croûte
Laita hyvissä ajoin, mieluiten edellisenä iltana, naudanlihasuikaleita valkoviiniliemeen (viiniä, oliiviöljyä, merisuolaa, hiukan valkosipulia, hippunen sokeria) marinoitumaan.
Sulata valmista voitaikinaa, sekä leivinpellillisen pohjan, että kannen verran.
Sekoita iiiihan pieneksi pilkotut marinoidut lihat (olisiko meillä ollut 400-500 gr?), sekä 700 gr sika-nautajauhelihaa isossa kulhossa. Mausta tuorein yrtein, rosmariinilla, timjamilla sekä salvialla. Ripaus muskottia on oleellinen makuasia! Meillä oli myös ruohosipulia. Lisää kimpassa paisteltu sipuli-pekonisilppu seokseen. Rouhi kunnolla mustapippuria perään.
Kauli pohja, levitä lihaseos tasaisesti reunoja lukuunottamatta. Taita pohjan reunat alhaalta lihan päälle, ja lisää sitten vasta kansi. Näin täyte pysyy paikoillaan. Voitele munalla ja tuikkaa uuniin, me maltoimme muhitella 1,5 tuntia.
Tarjoa vihreän salaatin, oliivien, cornichons-kurkkujen ja hillosipuleiden kanssa. Paistetut sienet sopivat kylkeen kivasti, ja hankolainen aroniahyytelö oli pikantti lisä.
Nautimme palan painikkeeksi elsassilaista pinos gris'ta, ja alkuun pienet pastikset. Piirakan jälkeen pala juustoa oui monsieur, ja sitten täräytettiin pöydälle kulhollinen päärynöitä ja sulatettua suklaata.
Katselimme uupumukseen asti kuvia kesäkuulta ja aivan haistoimme torit, hallien kalakojut, laventelipellot ylhäällä vuorilla, kuivan pölisevän maan viiniköynnösten alla...
Kuvista: Meillä on haastava iltavalaistus keittiössämme, valokuvaajan kannalta. Mutta onneksi -kuten tällaiset paistokset usein- pâté en croûte on parhaimmillaan seuraavana päivänä, jolloin ehdimme napata vielä pari kuvaa päivänvalossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"