Lauantaina, nautittuamme runsaan aamiaisen, suuntasimme ajatukset lounaaseen. Kävelimme muodon vuoksi muutaman tunnin ja sujahdimme sitten Hietalahden kauppahallin tungokseen. Ihan kuin kotona Pariisissa! Hurjasti porukkaa, ääntä ja vimmaa, tunteita ja tuoksuja, ja paljon tuttuja. Iskimme itsemme
E. Erikssonin kalatiskin kylkeen kytikselle, ja kuin taikaiskusta osterinurkasta vapautui kaksi paikkaa. Tälläydyimme jakkaroille ja tilailimme - lemmenlomallahan tässä ollaan - Meilleure Blancheja, tiputimme vinegrettiä päälle ja nielaisimme, ihanaa! Ja koska Herra Kamera oli illalla suuntaamassa juhlimaan ystävänsä syntymäpäiviä, hommasi hän lahjakortin tusinaan ostereita baarissa nautittavaksi. Hyvä lahjaidea, vai mitä?
Vieressä
Lihakauppa Roslundin charmantti hattupääporukka kokkasi ja kantoi ainakin sata juustoa tiukkuvaa hampurilaista hallin yläkertaan. Sääli, ettei ihminen voi syödä kahta lounasta peräkanaa.
Hietalahden kauppahallilla on kauniit sivut, käypä kurkkaamassa, KLIK.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"