Käyn hiljakseen lounaalla Smörmagasinetissa, joka on mainio ruokala ja jossa samalla pääsee kurkistamaan sataman vanhan voimakasiinin uuteen elämään. Illalla poljemme Herra Kameran kanssa kahden kaatosateessa Casinolle, Surffibaariin.
Ja siellä, värivalojen ja paperilyhtyjen alla, turkoosin ja flamingopinkin keskellä, nuori mies soittaa ja laulaa you only miss the sun when it starts to snow, ja seuraavaksi ilosilmäinen tarjoilijatyttö tiskin takaa yhtyy lauluun käheällä mutta kirkkaalla äänellä ja minua itkettää niin paljon, että minun pitää nopeasti työntää suu täyteen jugurttijäätelöä ja mansikoita, etten parkuisi onnesta ääneen.
Ikkunan takana sade ryöppyää rakkaan Hankoni ylle, meren päällä on märkä esirippu, eikä mikään, missään voisi hetkeen olla suloisempaa.
Kuuntele Passengerin biisi Let her go tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"