Unohda kaikki mitä olen höpöttänyt bouillabaisseistani aikaisemmin. Halusin vajota resepteineni pöydän alle, kun sain viime viikolla syödä sellaista soppaa, että meinasi taju lähteä. Mutta illan isännän Hanko-versio keitosta vaatiikin noin vuoden valmistelun...
Keiton lientä varten kerätään vuoden varrelta Suomen oloissa viihtyviä, ranskalaiseen klassikkosoppaan sopivia kaloja ja keitellään niistä liemiä. Siis silloin kun saadaan simppuja, silloin tehdään simppuliemi. Kun on lahnaa, syntyy lahnaliemi. Ja niin edelleen. Valkoisia kaloja eriasteisista vesistä, ja liemet pakkaseen. Kun koittaa kuuluisa soppailta, liemet yhdistetään, tehdään asiaankuuluvat vihannesjatkot, maustetaan jollain tähtipölyllä jos makunystyröihini on luottaminen ja valitaan loput merenelävät. Viimeinen vaihekin vie noin päivän, kokki oli aloittanut aamukahdeksalta. Luuriin ei tarvitse tästä eteenpäin kuiskata kuin taikasana "Bouillabaisse", niin me olemme paikalla, lusikka ojossa, ruokalappu leuan alla. Kiitos ja amen.
Upea pastislasi on pöydän ääressäkin viihtyneen taiteilija Kari Waldenin käsialaa. Siinä on jugendin neidon muodot, jotka yhdistyvät Hangon merimäntyjen kurveihin... Ihana kädessä, ihana huulilla. Teimme myös oman pastis-sekoituksemme tipauttamalla juomaan pari tippaa sitruunaa kalojen kunniaksi; toimii!
Plakaatti seinällä muistuttaa meitä bouillabaisse-mestarimme toisesta, huolella valmistetusta herkusta, Hangon Sinapista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"