Perjantaina Herra Kamera isännöi tärkeitä vieraita, ja katoin heille studiolle lounaan. Itse luikin alta pois ja kävin salaatilla Café Regatassa, jossa ihmettelin (ihailin, kai kadehdinkin) ruotsalaisten bloggareiden lehtiä Egoboost ja Styleby. Mitä hemmettiä noilla naapurin siskoilla on juomavedessä, mahtava meininki! (No, Egoboost ei taida enää olla alkuperäisissä käsissä, mutta silti!)
Perjantaina me myös heittäydyimme illemmalla Cyrano de Bergeracin maailmaan elokuvaillassa. Kristiina M., joka toimi esittelijänä, oli penkonut meille lukuisia klippejä teatteri- ja elokuvaversioista ja kertoi niin värikkäästi Cyranosta ja kaikista häntä näytelleistä, että teki mieli vetää röyhelöt kaulaan ja miekkailla hiukan itsekin, nokkelasti sanaillen. Sen sijaan nautiskelimme kuitenkin illallisen Ravintola Makasiinissa mitä hurmaavimmassa seurassa. Kaiken nauramisen ja puheenporinan jälkeen kuulimme lopuksi huikean elämäntarinan, oikean selviytymistarinan... elämä on ihmeellistä. Eräät olivat kuulemma tanssineet vielä aamuun asti, mutta todistajien läsnäollessa vakuutan, että Kirjatoukka meni valitettavan ajoissa nukkumaan :)
Lauantaina kierreltiin kaupoissa, hyväiltiin vihanneksia torilla, vaaputtiin liian painavien korien kanssa pyörällä ympäri aurinkoista kaupunkia ja käytiin kuuntelemassa Linkolaa luonnonsuojelutapahtumassa. Ja pyöriteltiin niitä lihapullia. Ehdin lisäksi kaffelle Mrs Jonesin kanssa, kuulemaan kaikki uudet tuulet. Jos on ruotsittarissa potkua, niin on sitä kyllä roppakaupalla myös omassa tarmokkaassa Joneskassamme!
Sunnuntai on kyllä mennyt aika lailla kölliessä. Lihapullia kun oli se reilut sata, niin ruoankaan kimpussa ei tarvinnut juuri hääriä. Sai vain venytellä sohvalla lehtipino tai lapsi kainalossa, ottaa torkutkin ja roikkua sitten netissä. Kidutimme Herra Kameran kanssa itsejämme uppoutumalla upeisiin portfolioihin. Voi kuinka paljon maailmassa on taitoa ja tekemisen meininkiä... Meilläkin olisi paloa niin moneen juttuun, mutta kummasti arki ja ihan tämä peruspyöritys vain nielaisee leijonanosan ajasta ja energiasta. Ja rahasta.
Mutta siis: kyllähän tätä voi jo viikonlopuksi kutsua, aika erinomaiseksi sellaiseksi!
Oikolukiessani tässä tätä tekstiäni huomaan yhden homman. Viikonlopun avainsana on selvästikin INTOHIMO. Kaikkia viikonlopun kohtaamisia ja ihmisiä yhdistää intohimo. Suurenmoista.
Ai niin, harjoittelin mä myös Instaamista, uudella kamerallani. Intohimosta puheenollen, kaikista kaikista ihanin Instagram-tili on kyllä Lou Doillonilla. Hän kun pitää ihan samoista jutuista kuin minäkin, kuten kananmunista!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"