Kaikki oli melkein liikaa, tiedättekö, sellaista että pitää potkia kengät jalasta ja juosta hiekkarantaa ja kiljua vähän, ettei poksahda?
Käyn usein tuolla Neljän Tuulen Tuvalla leikkimässä, että se on mökkirantani, ja heidän venelaiturinsa on minun mökkilaiturini. Kallionkolotkin, ne ovat minunminunminun! Eikä sitä kyllä eilenkään tarvinnut kenenkään kanssa jakaa. Paitsi Herra Kameran.
Haluatteko te nähdä tulokset, kun me yritimme ottaa söpön rakkauspusukuvan auringonlaskussa? (Kakarat hiljaa!)
kaunista... tiedän tuon pakahduttavan tunteen.
VastaaPoistaTäällä saa vähänväliä olla ihan räjähtämispisteessä, siis hyvässä mielessä, pop corn-tyyppisesti, esteettinen miljöö kun on mitä on :)
PoistaSiksi minunkin sinne pitää kesällä päästä aina uudestaan :-). Ja hei, se pusukuva tietenkin pitäisi nähdä :-)
PoistaRakastuin tuohon paikkaan kesällä, se on ihana. Männyt rannalla tuovat mieleen jopa oman mökkimiljöömme Sotkamossa, Pusukuvaa kehiin!
VastaaPoista"Pusukuvaa kehiin", ha ha ha!
VastaaPoista