27.10.2013

My life through rose-tinted lenses




Miten niin harmaata?

Meidän viikonloppumme alkoi mannermaisissa tunnelmissa Hotelli Regatan kauniissa aulabaarissa, jossa istahdimme porukalla alas after work -drinkeille ennen hyppyä kävelykadun pikkuliikkeiden Halloween-juhliin. Kävelykadulle oli parkkerannut myös torilta tuttu thai-kärry, ja niin vain me tarkenimme vielä ulkona pitkässä pöydässä kevätkääryleinemme! Aurinko paistoi, ei enää lämmittänyt, mutta väritti Vartiovuoren vesitornin kuulaaksi kuin appelsiini .

Lauantaina lorvimme kosteassa syyssäässä ohi lahdella kelluvien joutsenten ystävien huvilalle syömään. Koko matkan veden viertä meitä saattelivat aaltojen voimakkaat huokaisut kun ne syöksyivät mereltä hiekkarantaan ja kallioihin. Perillä odottivat isäntäväen lisäksi pehmeästi paukahteleva takkatuli, hyvin teroitetut veitset ja banjomusiikki. Jälkiruoan kookoskermajäätelössä oli mintunvihreitä pilkkuja, muuten tunnelma oli vaaleanpunainen ja lämmin (kuvat).

Nyt sunnuntai-iltana sumu suutelee Bulevardin sadevesikouruja, muutama katuvalo keinahtelee pisaroivien oksien tunnelissa ja me osaamme odottaa Suurta Myrskyä tiistaiksi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"