Sunnuntaina hiippailimme lounaalle Itäsatamaan. Oli jo kylmää, mutta kaunista. Aurinko paistoi vielä niin ihmeen kirkkaana, taivas kaartui korkealla ja varjot olivat matalan valon takia epätodellisen pitkiä.
Pujahdimme Nauti Bistron ikkunapöytään, auringonläikkään. Kun katsoi ulos, olisi voinut vannoa olevansa jossain kaukana, ei kotikulmilla ollenkaan, tai siis ei ainakaan marraskuussa. Mietin, miten kirjoitin kesälomamatkan ravintoloista, ihmisistä, joihin tutustuimme, ystävällisestä palvelusta, jota saimme. Mutta onhan sitä lähelläkin!
Pienet asiat tuntuvat joskus niin pakahduttavan hyvältä. Se, kuinka ravintolan emäntä tuo pojalle pyytämättä sitä mangomajoneesia, josta tietää hänen pitävän, ja silittää samalla selkää. Jutellaan kahvinpavuista, juustokiekoista, ja jaetaan viiteen pekkaan vielä yksi merimiesarkun kokoinen suklaakakkupala. Kahvikin on täällä niin hyvää. Vahvaa.
Horisontissa rahtilaivat kohtaavat, lokit riekkuvat vielä muutaman meressä keinuvan paatin yllä ja joku nauttii kuohuvahuppuisen oluen terassilla. Puheensorina kuppilassa kasvaa, ovi käy tiuhaan. Päiväkävelyn palkintona on monella muullakin punaisten poskien lisäksi jotain suolaista, jotain makeaa.
Nauti Bistro
Satamakatu 19, Hanko
Huom: Täällä on kaukoputki & kamina <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"