2.2.2014

Erään viikonlopun anatomiaa





Aaaaa, te ootte mun hunajaaaaa! Niin kivoja kommentteja siihen mun pähkäily-postaukseeni parin päivän takaa. Kiitos.
Ensin mulle tuli ihan nolo olo, että manguinko mä tiedostamattani teidän huomiotanne, mutta sitten mä ajattelin, ailameriluotomaisesti, että inhimillistähän sekin vain olisi; on päiviä, ja on päiviä.

Aikani naristuani korkeammat voimat päättivät ilmeisesti näyttää että "katso nyt kivaa elämääsi, you senkin lucky b...imbo!" Sen verran nasta viikonloppu on nimittäin taas ollut. Kerronko? No kerronpas:

Perjantaina meillä oli pari extra-lasta helmoissa, joista isommat jätimme keskenään teinikuhisemaan kotiin ja nappasimme pienemmän parivaljakon mukaan Ravintola Origoon kynttiläillalliselle. Söimme mainiosti (minä söin ankanrintasalaatin, kukkoa ja risottoa sekä palan juustoa) ja huutelimme vieraisiin pöytiin. Samalla ulkona nousi tyhjästä, kasvoi ja kieppui järisyttävä lumimyrsky. Kotiin päästyämme nukahdimme sekalaisiin siskonpeteihin tuulen ulvoessa kaminassa huoneen nurkassa.

Lauantaina söimme rauhassa aamupalaa ja uimme viikon varrella kertyneissä lehtikasoissa ja olimme silti torilla ja täydessä tällingissä jo ennen kello kymmentä. Ostimme kuhaa ja perunoita. Näimme tutun, ja toisenkin, ja lapsonen sanoi, että meidän etenemistahtimme on juttuseuran takia vain muutamia askelia kerrallaan ennen seuraavaa kohtaamista. Pienen kaupungin iloja.
Jatkoimme torilta ruokakauppaan, ja matkalla moikkasimme Foto-puodin Arjaa ja Väiskiä. Ostin heiltä Durancen laventelintuoksuista yleispuhdistusainetta, jolla kuuraan keittiötä päivittäin, ja jotenkin siinä puuhassa on lohdullista olla edes hyväntuoksuiset aineet, muuten kun on vähän hohto kaukana.

Kävimme myös Ulla-Dressissä, farkkukaupassa, jossa hääräsi kaupantyttöjen keskellä iloinen omistaja Nixukin. Toden totta kävellä lonksuttelin lopulta uusissa, harmaissa Sorelleissa ulos. Tosi kiva fiilis kun ei tuullut enää kantapäihin, kuten kirppikseltä löytyneissä Ballyissa, joista oli vetoketjut jo vähän hilipatihippan.

Vielä keittiökauppaan, jossa ikkunalla köllötteli hieno, iso, punainen valualumiinipata. Siis ihan kuin valurautapata, mutta paljon kevyempi käsitellä. No se jäi vielä sinne, mutta ostin kasan värikkäitä kynttilöitä ja tee-sihvilän, ja ilmoitin perheelle suurieleisesti, että ryhdyn harrastamaan teetä. Mikä lie heitä sitten siinä naurattanut.

Kiikutimme kauppakamat kotiin ja jääkaappiin, ja rynnimme vielä ulos vähäksi aikaa, eli pienen viluisan lenkin kautta Villa Orrmaniin. Orrmannissa on saman katon alla käsityöläisten puoti, kahvila, antikvariaatti ja Ludden Ditt & Datt, joten siellä saa kulumaan puoli päivää ihan noin vain.

Minä, joka olin aamulla kertonut tyttärille, etten muista koska viimeksi oli ostanut itselleni jotain, olinkin oikein ostotuulella, joten laventelintuoksuinen pesuaine, talvikengät ja teesihvilä saivat seuraa vielä mustista villasukista. Niin makeet! Ajatelkapaa, MUSTAT villasukat, tyylikkyyden huipentuma. Ostin kahvilasta myös teetä, marokkolaista minttua, ja ai niin, kaupasta olin napannut mukaan Mate-hauduketta, eli aika professionaalilla tasolla tässä jo mennään. Näimme taas hauskoja ihmisiä ja nauroimme vedet silmissä.

No sitten kiireen vilkaa kotiin, nälkäisen lapsilauman ulvonnan kuuli jo korttelin toiselle laidalle. Simppeli ateria syntyi voissa paistetuista kuhafileistä, tilliperunoista ja piparjuurivoista.

Ruoan jälkeen ujuttauduimme Herra Kameran kanssa kapealle sohvalle kahdestaan, limittäin ja lomittain, tai oli siellä mukana kyllä taas melkoinen pino kirjoja, lehtiä ja teknologiaakin. Herra Kamera nukahti viihdykkeistä huolimatta saman tien, mikä ei liene kenellekään hänet tuntevalle yllätys.

Päivätorkkujen jälkeen reippaat ( = kaikki muut paitsi Kirjatoukka) lähtivät luistelemaan. Kirjatoukka jatkoi sohvaelämää tyytyväisenä. Löysin omasta kirjahyllystäni taas helmiä, kuten Juha Tantun Tyylimies -Pukeutumisen aakkosia. Ulkoilmaihmiset saivat kaakaota, kermavaahtoa ja munkit kotiuduttuaan.

Lauantai-ilta oli leppoisaakin leppoisampi, mutta pienen pettymyksenkin koimme. Meidän tulee ikävä Heikkis-Jamoa.

Tänään sunnuntaina olemme taas pitäneet tomerasti nälkäkuolemaa loitolla. Ensin loistokkaalla aamiaisella croissantteineen ja kananmunineen, ja sitten päiväkävelyn jälkeen kuunneltiin Sugarmania ja pilkottiin ihan älyttömästi, lopputuloksena täydellinen meksikolaishässäkkä. Joka maksoi kyllä yhden peukalonpään, mutta oli sen väärti. Mutta siitä lisää ensi kerralla!

Toim. huom. Olisi ehkä sittenkin suotavaa, että Kirjatoukka kirjoittaisi usein mutta vähän :)

9 kommenttia:

  1. voi ei -toi peukkupää. Kuka on Heikkis-Jamo? Ja sitten vielä, kun nyt kerran olen vauhdissa - tiedätkö, voitko kuvitellakaan, kuinka kamalaa on kutoa mustia sukkia? Niitä silmukoita kun ei näe lampunvalossa, ainakaan näillä silmillä enää...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ärsyttävä peukkupää, ei voi tehdä mitään, hyvä kun saa farkut jalkaan!
      Heikkis-Jamo on Putous-hahmo :)
      Enpä ole tullut ajatelleeksi tuota mustien silmukoiden pirullisuutta! Olen vain ajatellut, että kas kun ei mustia villasukkia saa mistään!

      Poista
  2. Mitä hittoa nainen!
    Mä hetkeks käännän katseeni muualle ja täällä kohistaan blogikriisistä, talvesta ja uusista työkuvioista.
    Hold your horses Lady! Blogia et lopeta, talvelle et voi mitään ja uudesta kuviosta kerrot kun se on valmiiks piirretty.
    Nyt et hötkyile siellä!

    Tarvitsen blogiasi koska:
    Kirjoitat ja kuvailet meille maailman kauniimmaksi, maistuvammaksi ja syvemmäksi.
    Autat meitä sokeampia näkemään ne värit varjoissa, ne hienovaraisemmat maut keitoksissa ja ne sanoihin piilotetut nyanssit kirjoissa.
    Tuot Ranskan tuoksut lähemmäs, teet Hangon rannat houkuttelevammaksi ja inspiroit syvät sävyt sisustukseen.
    Mun suosikkiblogini, ja sä puhut kriisistä! Huhhuh, voisiks olla hermostuttamatta, aikuinen ihminen :)

    Energiaa viikkoon, Sanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Unnunnunnunnuu, tule tänne sinä ihana ihminen niin mä HALAAN sua! Lupaan olla järkyttämättä, mutta minkäs drama queen luonteelleen voi!

      Poista
  3. Hyvä viikonloppu. Ensimmäisestä kuvasta päättelin, että teillä on sisällä viileää? Ja sitten kun pääsin kuhaan asti, tuumasin, että kirjatoukkahan se laittaakin minulle jonkun loistavan kuhareseptin, tai useammankin, sillä meidän Talon vieressä kuulema kuha nappaa, mutta minä pelkään, että en osaa tehdä siitä mitään. (Oho mikä Pamukmainen pitkä rönsyilevä lause.) Mutta kuhareseptejä odotellessa meksikolaishässäkkäkin kuulostaa kerrassaan ihanaiselle, joten täällä odotetaan…. Ja nyt aamupalalle, sillä nälkähän kasvaa odotellessa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No oli kyllä! Meillä on kyllä aika vilpakkaa, mutta ei sentään ihan noin kylmä. Oli vaan niin kiire kokata, että jäi kaikki röijyt päälle! Se kuharesepti on just noin helppo kun tuossa ohimennen heitin: Paista kuhat voissa, mausta suolalla ja pippurilla. Keitä perunat tillinvarsien kanssa suolaisessa vedessä. Tee notkeasta voista ja tuoreesta, raastetusta piparjuuresta (tai tuubi-piparjuuresta) tahna, jota pyöräytät ruokapöydässä lusikallisen jokaisen kuhafileen päälle. Helppoa! Ja lapset sanoivat, että ihan "SAIRAAN HYVÄÄ":)

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"