Me olemme pysyneet Marie-Joséen kanssa kirjeenvaihdossa siitä lähtien, ja tapasimme uudestaan viime kesänä, vaikka olimmekin silloin talonvaihtokuvoiden myötä majoittuneena ihan muualla. Ajoimme molemmat kaksi tuntia toisiamme vastaan, tapasimme puolessa välissä, ja istuimme iltapäivän eräällä aukiolla, plataanien alla ja puhuimme elämästä.
Nyt sain huolellisesti paketoidun paperipussin kuplamuovikuoressa. Uuden vuoden toivotus. Mimosaa, juurineen, istutettavaksi omaan puutarhaani.
Välillä minä aina menetän uskoni ihmisiin, mutta sitten kun kirjekuoresta varisevat keltaiset kukinnot kämmeniini, ja heti perään tulvahtaa mullan ja maan tuoksu, ja pieni postikortti on poskipusuista pullea, silloin sitä ajattelee, että onhan elämä sentään ihmeellisen ihanaa, ja koko maapallo, ja sen suloiset, ainutlaatuiset tallaajat!
Merci Marie-Josée, la mimosa est arrivée! Vous êtes vraiment la plus adorable. Bisous!
Olipas hauskat postit! Kestääkö kasvi muka postittelut? Jännä nähdä, että vieläkö se juurtuu.
VastaaPoistaEn tiedä Mine, laitoin oksat nyt lasiin (näin puutarhatontut minulle neuvoivat) ja jos juuri osoittaa elon merkkejä, siirrän multaan, ruukkuun. Kävi miten kävi, olen ilahdutettu <3
PoistaIhanaa ihanaa, tuon myötä sain myös itse välähdyksen uskostani ihmisiin... :) Päivi
VastaaPoistaUnohdin kirjoittaa siitä kostutetusta talouospaperimytystä johon juuri oli pakattu, se jotenkin sulatti sydämeni lopullisesti <3
PoistaApua, miten ihanaa! Tämä jos joku valaa kyllä uskoa ihmisiin :)
VastaaPoistaNyt kun tajusin miten pienestä se on kiinni, sain itsellenikin oivan potkun takalistoon eli muistutuksen toisten ilahduttamisen tärkeydestä! Pitää laittaa hyvä kiertämään.
Poista