Punainen puro, purppurapaju

Vielä yhdeksänkin vuoden jälkeen Hanko yllättää. Löydämme aina vain uusia paikkoja, uusia ihmeitä.

Tällä kertaa pysäytimme auton Täktomintien varteen, kauniin hiekkatien päähän ja lähdimme kävelemään. Metsä oli pullollaan kosteaa tuoksua. Metsän rajalla avautuivat eteemme toffeen väriset pellot, joita matalalla roikkuva taivas melkein hipoi. Tuntui, että aikainen kevät jo humisi mullan alla, ilmassa oli outoa energiaa. Astelimme pellon laitaa, katselimme metsästyksen merkkejä, pientä vihreää mökkiä, jonka seiniä koristivat kahdet sarvet, tähtäystorneja ja kaisloista tehtyjä maastoutumissuojia. Vaan mitäköhän olivat nuo pienet lyhdynmalliset majat? Koirilleko?

Peltoja rajasi joki, joka juoksi hiljaisuuden keskellä kirkkaanpunaisena. Paikoitellen oli aseteltu pari lankkua ylityspaikoiksi. Pajut niiasivat veteen, osa puista ja pensaista kasvoi suoraan purosta. Koska vesi oli maaperän raudasta raskasta, olivat pajutkin purppuraa.

Päätimme palata pääsiäisen korvilla. Ovatkohan pajunkissatkin täällä pinkkejä?

Lue myös: Rauta värjää Lappohjan rantaa.