Löysin puhelimestani kuvan Icona Popin Caroline Hjeltistä, olen muistaakseni napannut sen svenska-Ellestä. Arvaatte varmaan mihin katseeni kiinnittyi. Ei, ei tuohon viineriin, vaan Eiffeleihin ranteen liepeillä!
Olen tainnut ennenkin kertoa, että sain "muutama" vuosi sitten 25-vuotislahjaksi isältäni tatuoinnin, jota en ole vielä lunastanut. Olin jo päätymässä pikkuruiseen ankkuriin peukalon varressa, mutta nyt ankkuri sai kyllä haastajan. Miten en ollut tuota tajunnut? Kliseehän se on, mutta mikäpä tatuointi EI olisi.
Tiedän, että Paku-Ville pitää mulle kohta luennon musteen myrkyistä, mutta ei se tämmöiseen rebelliin pure. Siinä mulla on enemmän nielemistä, että poika on sanonut muuttavansa kotoa, jos mä rupean itseäni tatueeraamaan.
Mutta Naistenpäivästä mä olin jotain sanomassa. Jos me kaikki, naiset ja miehet, käyttäisimme yhtä paljon aikaa (ja rahaa) kehitysmaiden kymmenien miljoonien tyttöjen koulutusmahdollisuuksien lisäämiseen kuin esimerkiksi tatuoinnin pohtimiseen, niin maailma olisi jo parempi paikka. Vielä on kuulkaa matkaa. Ihan hirveästi.
Tee edes tämä:
Tekstaa TYTTÖ numeroon 16499, niin tuet 10 eurolla Planin "Koska olen tyttö"-kampanjaa.
(Meillä on myös ollut yli 10 vuotta kummilapsi Ecuadorissa, tuemme kuukausittain hänen koulutustaan ja terveydenhuoltoaan. Yhteistyö ja tytön elämän seuraaminen on ollut antoisaa.)
Päivän kirja: Malala Yousafzai, Minä olen Malala, Tammi
Tuntea. Tahtoa. Tehdä. Nainen! :)
VastaaPoista