 |
| Kuva: Ravintola Marais'ssa, Pinterest |
Chez Marius!! En siis olekaan muistanut väärin!
Minulla on vuosikausia ollut mielessäni ravintola Helsingin Mikonkadulla, jossa olen käynyt useammankin kerran, isoäitini kanssa. Oliko siellä punaruudulliset pöytäliinat? Oliko katto tavattoman korkealla, vai olinko minä vain niin pieni? Olen syönyt siellä jotain todella herkullista tai minua on pidetty siellä erityisen hyvänä, niin vahvat mielikuvat, vaikkakin unenomaiset, minulla tuosta ravintolasta on.
Googlaan Chez Mariuksen, mutta löydän vain hyvin vähän tietoa. Jos tiedot pitävät paikkansa, ravintolaa pyöritti Cagnes-sur-Merissä syntynyt Marius Raichi, ranskalainen kuvaaja, joka tuli alunperin elokuvahommiin Helsinkiin.
Minun muistoissani Chez Marius elää juuri sellaisena ravintolana, jonka haluaisin vieläkin löytää. En voi väittää muistavani juuri mitään, mutta muistan, että se oli täydellinen. Täydellinen bistro. Tuntuu, että olen ikäni etsinyt sille seuraajaa.
Kuinka ranskalainen olet, tee testi!
"You’re as French as Jean Dujardin eating camembert on the Canal Saint Martin. You’re pretty French. You know good food and good wine and although you’re a pessimist who complains a lot, you always know how to enjoy life."
Oui, oui!!! Kyllä muistaa! Oli aivan täydellinen...aih ja voih...
VastaaPoistaElina
Miten se OLIKIN niin täydellinen?! Voi kunpa jostain löytyisi kuva...
PoistaHei Anna! Olit käynyt moikkaamassa blogissani. Kiitos, olipa kiva yllätys:) Tottahan toki seuraan blogiasi, enkä pelkästään koska olet Hankolainen. Hienoja juttuja ja raikkaita kuvia! En ole vielä kovin kauan ehtinyt bloggailla ja kohtapuoliin blogini siirtyykin CASA-blogeihin. En kyllä tiedä millä kriteereillä minut valittiin yhtenä hakijoiden joukosta, koska blogini ei ole kovin kuvapainotteinen, kuten useimmat sisustusblogit. Kiva juttu kuitenkin ja yritän kovasti opetella kuvaamaan, että saisin lisää visuaalista materiaalia. Aurinkoista ja ihanaa kevättä sinulle!:)
VastaaPoistaTsemppiä blogijuttuihin, onnea CASA-kuvioista ja muista: kaiken oppii kun vain tekee ja nauttii tekemisestä! :)
PoistaOi voi! Ei olisi voinut oikeampaan osua tämä testi :)
VastaaPoistaYou’re as French as Sex and the City’s last episode. You may know France fairly well. You may even be in France right now. But you’ve only scratched the surface of what it means to be French. You have yet to feel the existential angst that comes with it.
Ja minäkin muistan Chez Mariusin. Minunkin mielestäni siellä oli katto korkealla. Saatoin tosin itse olla aika pieni kun siellä kävin. -tuulia
AHAHAHAHAH, "you have yet to feel the existential angst that comes with it."
PoistaKato mulla on just toi, existential angst, koko ajan päällä!
Sinäkin muistat Mariuksen, ihanaa.
Juu, Chez Marius oli upea lounaspaikka mainostoimistoväelle. Siellä oli hieno, tiivis tunnelma. Pieni tila, katto korkealla. Punaruutuiset pöytäliinat. Söimme siellä aina cannelonia, mahtavan hyvää. t Tytti
VastaaPoistaHassua miten sitä muistaa, vaikkei tavallaan muistakaan. Haluaisin niin saada jostain kuvan ravintolan sisätiloista... ja ruokalistan!
PoistaOlin siellä tarjoilemassa 80-luvun lopussa Pariisin-vuosieni jälkeen, oli melkein kuin pala Ranskaa keskellä Helsinkiä. Yksi kaupungin ensimmäisistä espressokoneista oli siellä. Ja vakioasiakkailla omat kangasservetit nimikoiduissa koteloissa. Ja kokki, johon rakastuin... Paikkaa piti loppuun saakka Henie Raichi, nuoruudessaan Svenska teaternin tanssityttö, johon Marius oli rakastunut ja jäänyt Suomeen. Nostalgiaa....
PoistaVoi taivas miten hienoa kuulla!! Kiitos kun kerroit!
PoistaOikeanlaista bistrotunnelmaa on vaikea luoda, kun sitäpä juuri ei voi tehdä vaan se tulee. Aika usein nämä "bistrot" ovat liian söpöjä/puhtaita/kaikki on uutta ja kliinistä (pahimmillaan vanhaksi tehtyä...). Ja sitten ennen kaikkea ympäristö on väärä. Ajatelkaa ny jotain bistroa jossain Lofooteilla, vaikka. Tai Toijalassa (anteeksi Toijala, sinussahan ei ole sinällään mitään vikaa) tai Örebrossa, tai, tai, tai. Siis tiivistetysti, mitä enemmän yritetään ja viedään asioita paikkoihin joihin ne eivät alunperin kuulu, sitä varmemmin menee metsään.
VastaaPoistaAjattelen samaan syssyyn ulkomailla näkemiäni "suomalaisia" tai "pohjoismaisia" ravintoloita...
Piilomajan Kati
Mutta aina voi ja pitää yrittää, eihän bistron tarvitse olla RANSKALAINEN bistro, se voi olla hankolainen bistro, tai Toijalalainen bistro (okei, se on hiukka vaikea kuvitella ;) ). Tunnelma, se on se juju.
PoistaHei! Miten ihana fiilis, olinkin ihan unohtanut...Chez Mariuksessa kävin muutaman kerran äitini kanssa syömässä! Jos kerran 70-luvusta on kysymys, niin olen ollut silloin jotain 10 ja risat...! Muistan oikein hyvin nuo pöytäliinat ja mukavan tunnelman ja sen, että ruoka oli ihanaa...!! Ja kiitokset sinulle ihanasta blogista! :)
VastaaPoistaKiitos kun luet!
Poistahttps://www.finna.fi/Record/hkm.FD2B865D-9628-4D3C-928A-156B0E0C267C?sid=4755941810
VastaaPoista