Rohkea oli se mies, joka ensimmäisenä nielaisi osterin

Olemme keksineet uuden rituaalin kahdenkeskisille viikonlopuillemme Helsingissä: ihan ensimmäiseksi kurvataan Hietalahden Kauppahalliin, E. Erikssonin kalatiskin päähän, ja nielaistaan parit osterit. Kuvan isot yksilöt olivat Meilleure Blancheja, lasissa ranskalaista siideriä.

Kauppahallin tiskillä on ihana istua ja katsella hääriviä kauppiaita ja kiireisiä asiakkaita. Vastapäätä Roslundin lihakaupan komeat hattupäät huikkaavat tilausnumeroita ja ojentelevat tiriseviä hampurilaisannoksia tiskin yli. Tekee mieli ostaa pateita ja terriinejä, keoittain kiiltäviä vihanneksia, saavillinen katkarapuja ja kauniita sardiinipurkkeja... Tunnemme matkallaolon huumaa. Kuulemme kymmenkunnan kielen sekoittuvan kaikuvassa hallissa, tänne löytävät niin kulmakuntalaiset kuin satunnaiset kävijätkin.

Kohtaamme tiskinnurkassa aina tuttuja. Vanha kotikaupunki on ystäviä pullollaan, joku heistä sattuu samaan aikaan kalakaupoille ja me jäämme kiinni kuhertelusta ostereiden yli. Tällä kertaa moikkasimme toimittajaa, joka iloksemme pysähtyi muistelemaan vuosia sitten eräänä tyynenä lokakuun kuutamoyönä Hangon rannalle kattamaamme pitkää pöytää...

Jälkiruoaksi nappasimme mukaan parit macaronsit, matka jatkui syvemmälle stadin sykkeeseen.

Vihreä lompakko on Mrs Jonesin shopista, vanha kunnon Granny Purse, jota kätevämpää saa hakea.