Joka ilta kun lamppu syttyy

Kyllä saa kirja olla aika vetävä, että se voittaa pelit ja vehkeet nykymaailman poikain parissa.

Meillä kesti kauan löytää oikein sellainen ahmittavan kiva kirja, jota poika ei malttaisi laskea käsistään ja jonka kohdalla anellaan lisäaikaa iltaisin "vielä 10 minuuttia, vielä 10 minuuttia."

Kirja, joka sitten kolahti, oli Aleksi Delikouraksen Nörtti ja sittemmin myös sen toinen osa Nörtti 2.

Pojan arvio (hän saneli, minä kirjoitin):

"Löysin Nörtin kirjastosta, kun olin etsimässä lastenkirjoja, mutta sitten siellä oli Nörtti, ja koska mä olen nörtti, niin halusin katsoa sitä kirjaa. Olin varma, etten koskaan lukis sitä loppuun, mutta ajattelin ottaa sen kuitenkin kotiin, vaikka se sit jäisi siihen pöydälle makaamaan. Mutta sit mä aloin lukea sitä enemmän ja enemmän ja sitten mä hain kirjastosta kakkososan, ja mummo osti jopa sen mulle omaksi.

Äiti oli ihan että onkohan toi sulle tarkoitettu kun luin ääneen ekoja sivuja, mutta äiti sitten varmaan ajatteli että kai se on ihan hyvä kirja.

Nörtissä parasta on se, että se poika on vähän niin kuin minä, paitsi että vanhempi. Sitä on kiusattu, ja muakin on kiusattu. Se on nörtti, ja mäkin oon nörtti.

Eniten mua naurattaa kirjassa... kaikki! On se jossain kohtaa pelottavakin, jossain kohtaa outo, jossain kohtaa superhauska, jossain kohtaa jännä. Koko kirja on ihan puhekielellä. Jotkut kohdat ovat vähän ällöjä, kuten se kun yhtä poikaa potkitaan.

Kunpa tulis ainakin 5 000 osaa lisää tätä! Suosittelen kaikille nörteille!"

Lue myös: Kirjastolehden artikkeli aiheesta.