Oasis

Niin, se meidän pakomatkamme (sillä sitähän se toki oli), se jatkui Porvoosta Punkaharjulle, Vaaran kylään eräälle rakkaalle laiturille, ja Vaarasta Joensuun taakse Kiihtelysvaaran kupeeseen.

Mikä se onkin, että siellä itärajalla olen ihan kotonani? Molemmilta puolilta iso-isovanhemmat ja isovanhemmat ovat syntyjään niiltä main, rajan siltä tai tältä puolelta, vaikka minun elinaikanani kaikki jo asuivatkin Helsingissä. Ulottuuko se itä tosiaan minunkin vereeni asti?

Tehtyämme ostokset Joensuun torilta kaarsimme vihdoin helteen uuvuttamina vanhan metsästysmajan pihaan, jonka omistaja ei ollut siellä enää. Taljat, sarvet ja täytetty pöllö sen sijaan olivat ja vieraskirjassa kaksivuotiaan minun piirtämiä kuvioita...

Kaikki oli ihan ennallaan. Tuoksukin. Rantaan johti polku, polun päässä oli sauna. Sauna oli musta ja mehevä. Viivyimme kaksi yötä, olisi halunnut jäädä kahdeksi kuukaudeksi. Ulkohuussi, ei juoksevaa vettä, mutta toimiva liesi ja mitä ihmeellisin vihreä vesi johon pudottauduimme. Iltasoutelot, eikä ketään missään. Paitsi kuikka.

Lammessa on lähde ja lähteessä salaista voimaa, luulen.