Minussa asuu kai sitten kuitenkin pieni mökinmuija. Sielu huokaa ja mieli rauhoittuu yksinkertaisessa ympäristössä, kiiltäväksi kulunutta kynnystä ylittäessä, juuri hedelmään puhkeavan omenapuun alla.
On vain ajan kysymys milloin heittäydyn kveerkariksi, shakeriksi tai amissiksi. (Saa nähdä miten yhteisöt suhatutuvat kyvyttömyyteni ommella tai käsitellä taikinaa.) Puuhella rasajaa, kaivosta kannettu vesi laikkuu sinkkiämpärissä tuvan nurkassa. Jokaisella vaatimattomalla esineellä on paikkansa.
No mutta. Kiitos Rauma. Aika jatkaa matkaa, uuteen kaupunkiin.
Raumalla kävimme:
Rauman taidemuseossa
Lönnströmin taidemuseossa
Lönnströmien kotimuseossa
Marelassa
Kirstin talossa
Pyhän Kolminaisuuden kirkon raunioilla (yöllä, tietenkin, mitäs jännää siinä muuten olisi?)
Pyhän Ristin kirkossa
Kiinnostavia olivat ihan kaikki! Voihan Rauma!
VastaaPoistaPaljon on nähtävää, ihan sellaisen sopivan ajomatkankin päässä, kotomaassa. Ihan hyvä huomata. Ettei aina tarvitse karata Ranskaan :)
PoistaMiksen oo pöljä käyny Raumalla?
PoistaNikadora
Kannattaa käydä!
Poista