Torilla tavataan

Tämmöisessä pienessä kaupungissa on asioita, jotka vielä melkein 10 vuoden jälkeenkin yllättävät.

Kuten esimerkiksi se, että kun uusi supermarketti aukeaa, niin se on Tapahtuma, jota juhlitaan monta päivää ilotulituksin, trubaduurein ja kakkukahvein. Muumikin oli kuulemma ja tietysti paljon maistiaisia ja neilikoita erikoistarjouksessa. Tuntui, että koko Hanko oli uudessa kaupassa viikonloppuna, ihmisiä oli niin paljon, etten tiennyt meitä niin paljon olevankaan. Autoja oli parkkerattu rimpsuun Esplanadin varteen, ilmassa on suuren urheilujuhlan tuntua. Meillä on nyt kaupungissa juustotiski ja Amerikka-hyllyssä Hershey'sin suklaakastiketta.

Ja sitten on kauppatori. Torilla käyntiin on varattava aikaa, sillä torilla tavataan. Hei sinne ja hej tänne, pari sanaa enemmän tuolle ja kalatiskin jonossa muut kuulumiset kaikkien kanssa. Tähän aikaan vuodesta kojuja ei ole montaa, mutta me löydämme etsimämme ja vähän enemmänkin. Palsternakkaa, harmaat villlasukat, 10 siivua graavilohta. Kaikki ne ahkerat kädet mustine kynnenalusineen, siellä ne pakkaavat meille ostoksia kelissä kuin kelissä, kolmena päivänä viikossa.

Nälkä iskee, kaikesta puhumisesta. Torin laidalla on onneksi thai-kärry, josta voi pistellä poskeensa pari tulikuumaa kevätkäärylettä lounaaksi ennen kiihkeää tutustumista luontaistuotekaupan hunajapurkkeihin. Kävelykadullekin pitäisi vielä ehtiä, kynttiläostoksille ainakin. Lauantaipäivä kuluu leppoisasti pitkälle iltapäivään, kori käsivarrella, kauppakierroksella.

Kun on vähän vähemmän, se tuntuu joskus enemmältä, tiedätkö?