6.2.2015

Helmikuun sävyt

Tänään paistelee aurinko ja valtavat, Föhntuulen lämmittämät lumivaipat liukuvat katoilta niin että tanner vain tömisee. Eilen sen sijaan oli vielä pakkasta, aurinko vasta yritteli esiin harmaan taivaankannen kolosta. Oli ihan tyyntä, harvinaista Hangossa. Tuuli on vaikea, se salpaa hengen ja riuhtoo huppua ja pistää silmistä kyynelpurot juoksemaan. Nyt oli ihanaa kävellä veden rajaa. Lumiharsosta valkoinen hiekkaranta ja avoimena rantaan soljuva meri. Meren ääni, sen tahtoisin teille pullottaa.

Kävelykaverini saa joka ikinen kerta kuulla kaksi lausetta vieressään loikkivan suusta.
"Siis missäänhän maailmassa ei ole näin kaunista!" ja "Miksi mä en kävele täällä joka päivä??"

Kirjatoukkuuteen kuuluu, että mitään oikeita ulkoiluvaatteita ei tunneta ja sään mukaan pukeutuminen on vieras ajatus. Samat vaatteet rantakävelyllä kuin työtapaamisessa tai baarissakin. Olen vuosien saatossa ja hissukseen hankolaistuessani vähän ryhdistäytynyt. Raahustankin nyt liian isoissa toppahousuissa ja Herra Kameran vihreässä Ranskan armeijan parkatakissa kuin mikäkin muumi pitkin rantoja. Kengätkin pitävät vettä. Aikamoista.

10 kommenttia:

  1. Hangossa se meri on jotenkin niin läsnä, jotenkin ihan eri tavalla kuin esim. Helsingissä. Tykkään, vaikka mun Hanko-kokemukset rajoittuukin vain kesään. Täytyisi ottaa ja tehdä sinne retki vaikka syksyllä kunnon myrskyisenä päivänä. Tuon pukeutumisen osaisin varmaan minäkin, kun muutenkin paljon ulkoilen.
    Mukavaa viikonloppua! Huomenna taas pakkasella...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meri tulee syliin, en lakkaa ihmettelmästä sitä. Sinun pitäisi Nonna ehdotomasti nähdä muutakin kuin kesä-Hanko. Kesä on vain yksi puoli, ja minusta se vähiten kiinnostava. Hyvää viikonloppua!

      Poista
    2. Kunhan vain luonto tulee syliin...

      Nikadora

      Poista
    3. Ooh vihreää. Noh ootta niin eteläs. Vaihdoin eilen helmikuun lakanat (Marjatta Metsovaara), Juu täällä on lakanat vuodenaikojen mukaan. Vasta maaliskuun lakanois on vihreää (Maija Isolan Ulpukka) ja en ole desingfriikki (tarkistin äsken molemmat ja yllätyin helmikuun tekijästä). Värit vaan on niin tärkeitä. t.Elenna

      Poista
    4. No nyt on niin hieno kuva että...en osaa sanoa...olen tosi vaikuttunut.

      Poista
    5. Elenna, ihana toi sun lakanashowsi!
      Kati, KIITOS! Siinä on jotain hämärää, tuossa kuvassa, pidin itsekin.

      Poista
  2. Minullakaan ei ulkoilu/urheilukamppeita yms. Paitsi yhdeksän vuoden maalaiselämä laittoi jossain kohdin ostamaan kirppikseltä liian isot vankat maihinnousukengät, joihin mahtuu paksu villasukka ja jotka on niin järeät että nillä voi lampsia mihin maastoon tai rohnaan tahansa. Pari vuotta sitten huomasin hankkivani alesta myös toppamaihirin, joka päällä vetelenkin täällä, mutta kaupunkiin en sillä koskaan lähde. Nämä kaksi myönnytystä olen tehnyt, sillä täällä kauppamatkat ovat pitkiä, tuulisia ja karuja taipaleita, kävelytiet harvoin aurattuja. Liikunnan saan siinä samalla, niille samoille typerille moottoritien reunamille en kyllä huvikseni lähde kävelyille.
    Mutta työn puolesta on tullut liikuntavaatteiden puutteesta sanomista. Kun on liikuntatunteja ja liikuntapäiviä, niin ei kyllä katsota hyvällä että sinne menee legginsseissä tai stretzfarkuissa (jotka kummatkin joustavat vaikka mihin asentoon!), maihareissa ja villapaidoissa. Jota en käsitä, sillä jos niissä on hyvä olla ja venyä, niin ketä pitäisi haitata?!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä lähden huomenna hiihtolomalle LASKETTELUKESKUKSEEN eikä minulla ole mitään päällepantavaa. Olen kuin kala kuivalla maalla sporttisissa kuvioissa.

      Poista
  3. Hei te! Nämä ulkoiluvaatejutut saavat muistelemaan ensimmäistä työpaikkaani päiväkodissa.
    Olin edellisenä kesänä täyttänyt 18, käynyt Suur-Saimaan lomakylässä, ja samalla reissulla löytänyt Lappeenrannan lähetyskirpparilta vanhan miesten villaulsterin (se klassinen vanha malli: istutetut hihat, suora malli pohkeeseen saakka). Löysin vanhan miesten villahatunkin, joka unohtui junaan paluumatkalla Rovaniemelle.
    Kun pakkaskelit parahtivat mittariin Lapin korkeuksilla--oli hoitotädeillä hauskaa villaulsterini kustannuksella pihaulkoilujen aikana =) Ja kaiken täydensivät tietysti soivan tiukat mustat stretchfarkut!

    Nikadora

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"