4.3.2015

Ikkunaprinsessat






Puhuiko joku visusti kotona pysymisestä ja valkoisista pavuista tomaattikastikkeessa, suoraan peltipurkista? En se ollut minä, se oli joku muu.

Lempipäiväni tiistai todisti taas pontevasti miksi on niin lemmitty, kun hyppäsin hetken huumassa eilen Herra Kameran kyytiin, huristelimme Helsinkiin ja minä ajauduin hunningolle mutsini kanssa.

Ylevänä tavoitteenani on aina testata uusia ravintoloita kun lähden kylille. Ja sitten löydän itseni Maxillista. Yli kaksikymppinen Maxill vaan on niin ...klassinen. Siellä on ihmisen hyvä olla, kun homma on hanskassa eikä tarvitse jännittää aterioinnin onnistumista. Ja onhan tunnelma hyvin ranskalainen.

On ihanaa katsella Korkeavuorenkadun hulinaa, ohikulkevia helsinkiläisiä. Saan yleensä vilkuttaa monelle, tuttuja on noilla vanhoilla kotikulmilla paljon. Ja valkoiset paperiliinat pöydillä, oi, se on aina kiva.

Kun menimme, satoi jotain rännän kaltaista hyhmää, kuin suuria, läpikuultavaksi kuluneita, märkiä tyynyliinoja taivaan täydeltä. Kuten elämässä usein, ei kuitenkaan tarvittu kuin kaksi lasia kuohuviiniä, niin aurinko alkoi paistaa. Ikkunan taakse ilmestyi häilymään komea paparazzi ja kaikki olivat ihan kateellisia kun hänellä oli silmää vain meille. Kuvaaja palkittiin pinaattikeitolla, 64°C kananmunalla, paahdetulla kuhalla ja kurpitsarisotolla, me mallit söimme tietenkin vain salaattia. (Ja ihan vähän suklaata!)

2 kommenttia:

  1. Ihan ärsyttäävää tämä tällainen jatkuva kehuminen, mutta taitavasti ja osuvasti taas kirjoitit. Ja kuvatkin on niin kivoja. Voitteko koittaa välillä olla vähän huonompia, ettei toisten tarvitse vallan masentua ;)
    Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kuule ärsytä YHTÄÄN, anna tulla vaan :D :D :D (Oot ihku!)

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"