19.3.2015

Sitä sun tätä

Moi moi moi kamut! Täällä ollaan, ja edelleen ihan yhtenä palasena! Joku jo kyseli leikkauksestani, mutta se on vasta ensi viikolla. En ole vain malttanut pysähtyä hetkeen blogin ääreen.

Kevät on suorastaan pursunnut taivaanrannasta Hankoon. Me seisomme milloin milläkin rannalla ihan OOH ja AAH. Aikaisin aamulla, myöhään illalla. Revontuletkin ovat loimunneet täällä eteläkärjessä asti. Siitä tulikin mieleeni, että viime elokuussa meillä vierailleet ranskalaiset toimittaja & valokuvaaja esittelevät tätä aluetta ja Hankoa ja vähän meitäkin huhtikuun (Avril) alussa ilmestyvässä Coté Ouest-sisustuslehdessä. Jos haluat kurkistaa.

Kaiken luonnolta liikenevän ajan olenkin sitten käyttänyt ystävineni erääseen kivaan proggikseen. (Ei, se ei ole kirja.) Se alkoi jo kuplia viime keväänä, ei ihan löytänyt vielä silloin muotoaan, ja nyt yrittää uudelleen siivilleen lisävoimin. Tässä vaiheessa se on koneella kyyhöttämistä, tapaamisia ja puheluita. Mitä siitä tulee, sen näyttää aika. Saa kuitenkin jo peukuttaa.

Kirjarintamalla menossa Marguerite Duras -kausi. Jokapäiväinen elämä, Ei muuta ja nyt etsinnässä Kirjoitan. Duras'n (silloin) nuori rakastaja Yann Andréa kuoli viime vuonna, luulenpa että joukon jatkoksi menee vielä hänen panoksensa Duras, rakastettuni. Tässä samaan aikaan lopettelen myös Francoise Saganin Samettisilmiä, kiitos tämän blogikirjoituksen, sekä Lisa Genovan ajankohtaista kirjaa Edelleen Alice. Tein myös onnistuneen iskun, kävin kirjastossa varaamassa Sadie Jonesin Ehkä rakkaus oli totta pari päivää ennen Hesarin ja Majanderin kehuvaa arviota. Kirja, johon en takuulla olisi kuunaan tarttunut ellei Kulttuuri kukoistaa-blogin Arja olisi siitä vetävästi kirjoittanut ja ellei Antti Majander kaikista maailman ihmisistä olisi sanonut "hurmaavaksi kirjaksi"... Niin, ja hei tämän kirjan haluaisin tilata.

Keittiössä on hiljaista, kun me molemmat tahkoamme töidemme kimpussa. Lapset elelevät banaaniletuilla ja siirapilla, kärystä ja tahmeista tiskipöydistä päätellen. Eilen tosin saimme äkillisen thai-puuskan ja yhden kaverin kylään, joten keitimme kasaan aika mainion rapucurryn:

Hiero kattilan pohjalla curry-tahnaa (minulla oli Blue Dragonin Thai Yellow Curry Paste w. red chili and turmeric) ja tilkkaa kookosmaitoa kunnes tahna on hyvin liuennut. Kaada loput ensimmäisestä purkillisesta ja vielä toinenkin tölkillinen kookosmaitoa kattilaan, siis jos teet semmoisen reilun satsin, kuten me. Mausta liemi kanelilla, ripauksella ruskeaa sokeria, kokonaisilla fenkolinsiemenillä, parin limen mehulla ja kalakastikkeella. Muistat vain maistella, kyllä se siitä. Kun liemi on kuumaa ja muhevaa, lisää mieleisiä (pakaste)rapuja sopiva määrä ja kuumenna nopeasti. Tarjoa jasmiiniriisipedillä, koristeltuna limelohkoin, chilirinkuloin, paahdetuin maapähkinöin ja valtavan thaibasilika- ja korianterikeon kanssa.
(Alkuperäinen, tähän soppaan insiroinut ohje meni näin, ja siitä siis vähän sivuun liu'uttiin.)

Jos olisin nyt drinkki, olisin French 75: Giniä, samppanjaa, sokerilientä ja sitruunaa, tarjoillaan jääkylmänä. Huomenna kokoonnumme ansaitulle After Workille Hotelli Regatan aulabaariin, onnistuisikohan heiltä pienet cocktailit?

"Kaikkea muuta, kunhan ei vaan nukkuvaa, puolikuollutta elämää!" kuten Minna Canth sanoisi.
Mitäs teille kuuluu?

3 kommenttia:

  1. Meille kuuluu erilaista. Kirjoitin siitä juuri tuonne omalle tontilleni. Ollaan siis odottavalla kannalla. Muuten elämä on täynnä työtä ja juuri sitä pakahduttavaa kevään ihanuutta, jota on pakko hipsiä tuohon rantaan tuon tuosta ihmettelemään. Ja joka aamu sanon: Voi mikä valo.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oi oi kuinka hienoa! Nostan hattua teille!

      Poista
  2. Onnea, onnea proggikseenne mielenkiintoiseen!!
    Minna C. puhui asiaa, olen TÄYSIN samaa mieltä--eläkäämme katse eteenpäin, kunhan emme nysvää harmaana paikallamme, USKALTAMATTA!

    Nikadora

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"