Minusta tuli äiti 25-vuotiaana. Tuijotin Kätilöopistolla eräänä helmikuisena yönä sylissäni lepäävää nuppuista tyttölasta ja tunsin järisyttävän riemun rinnalla hiljaa hiipivää pakokauhua. En kuitenkaan niin paljon pakokauhua, etten olisi ollut kolmen kuukauden kuluttua jo taas pieniin päin.
En muuttunut yhdessä yössä enkä kahdessakaan, olen kasvanut äidiksi hitaasti. Olen itkenyt lattialla pinnasänkyjen välissä väsymyksestä, olen riuhtonut töiden, oman elämän ja kodin väliä. Olen ollut kärsimätön ja itsekäs. Olen vaatinut joskus liikaa, antanut liian vähän, laittanut asioita ihan väärään järjestykseen. Äitinä olen hiukan lyhytpinnainen, omiin ajatuksiini uppoutuva, en mitenkään järin osallistuva. Vaadin valtavia määriä omaa aikaa. En todellakaan tuoksu pullalta, enkä missään olosuhteissa askartele.
Silti. Äitienpäivänä nuo versot nousevat vuodesta toiseen ennen kukonlaulua ja livahtavat yöpuvut päällä ja saappaat jalassa poimimaan valkovuokkoja. Vaappuvat isänsä avustuksella yläkertaan painavan, klommoisen tarjottimen kanssa, joka on täynnä herkkuja, kukkia, kortteja ja lahjoja ja laulavat itse keksimänsä äitienpäivälaulun, joka on syntynyt silloin kuin kaksi ensimmäistä oli sellaisia sormustimessa kylvetettävän kokoisia neropatteja.
Olen niin suunnattoman, ylitsevuotavan kiitollinen siitä, että kaikista virheistäni huolimatta olen saanut nämä kolme upeaa olentoa kulkemaan rinnallani. Mikään ei suo minulle suurempaa iloa kuin heidän loistavat kasvonsa sänkyni vieressä hoilaamassa sitä hassua viisua. Tai oikeastaan ei tarvita sitäkään. Kunhan ovat, ihanat, ja raahautuvat arjessa kanssani eteenpäin.
Meidän on niin hyvä olla yhdessä.
Lue lisää:
Yhden ihmeen syntymä
Äitienpäivä 2013 osa 1, osa 2 ja mitä siitä seurasi
Äitienpäivä 2012
Minä tunnistin tuosta äitikuvauksesta monta asiaa. En ole niitä äitejä, jotka kulkee rinta rottingilla, varmana omasta pätevyydestään. Mutta lapsille onneksi olen kelvannut ihan tällaisenakin. Tietävät, että jos tarvitaan pallon pelaajaa, kiikuttajaa tai muuten vaan leikkisää vanhempaa, kannattaa kysyä isiä. Jos taas tarvitaan hyvää ruokaa, puhtaat pyykit, joku kuittaamaan huonosti mennyt koe ilman parannussaarnoja, kannattaa kysyä äitiä. Hyvää äitienpäivää meille ihan kelvollisille äideille!
VastaaPoistaHyvää äitienpäivän iltaa teidän poppoolle!
PoistaTodella kauniisti kirjoitettu ja olethan oikeassa, emme kaikki ole niitä pullantuoksuisia äitejä, emme tarvitsekaan olla. Olemme ihan vaan meidän näköisiä ja tuoksuisia äitejä ja se on ihan tarpeeksi hyvää!
VastaaPoistaNauti ihanasta äitienpäivästä!
Juu, me ollaan hyviä just näin <3 Hyvää äitienpäivää sinullekin Carita!
PoistaJa sitten on meitä melkein äitejä, joille tilanne tuli yllättäen ja pyytämättä. Mutta osoittautui siunaukseksi, niin monin tavoin. Vaikka nyt lastenlasten muodossa, joille olen ihan oikea enkä melkein. Aiheesta tuli just kirjakin http://www.kulttuurikukoistaa.blogspot.fi/2015/05/melkein-aiti.html Hyvää äitien ja melkein äitien päivää kaikille!
VastaaPoistaArja, tosi hieno kirjoitus blogissasi! Tie on ollut pitkä mutta ilmeisen palkitseva. Nauti äitienpäivästä, se on ihan yhtä lailla sinun päiväsi!
Poista♥ Tästä tuli ihan itku ♥
VastaaPoista<3
Poista