18.5.2015

Rantaelämän alku








Istuttuani koko viikon yötä päivää kannettavani edessä kyyryssä kuin käpy, oikaisin itseni viikonloppuun ja ilmoitin lähteväni rannalle. Ikkunan ulkopuolella paistoi aurinko, tunsin jo kookosrasvan tuoksun ja käärin hammam-pyyhkeitäni rullalle ja olkikoriin, yhdessä lukemattomien lehtien kanssa. Herra Kamera pysyi viisaasti hiljaa ja heitti vanhan maiharini ja harmaan kaulaliinan auton takakonttiin.

Ajoimme kaupunkimme keskustasta kauemmaksi, Vedagrundetin rannalle.

Tuuli oli kylmä, se puuskutti mereltä, käpertyi dyynien kainaloon ja puhalsi lopulta vinhasti eteenpäin pitkin hiekkarantaa. Joka oli autio.

Raahasin auringonottajan varustustani ensin rannan pätkän toiseen päähän, sitten toiseen. Kokeilin kallionkoloja ja puiden suojaa. Vedin maiharin hupunnyörejä tiukemmalle.

Mutta ei se mitään. Siinä missä hellehaaveeni huuhtoutuivat säkenöivään veteen, sain tilalle raikasta kevätilmaa korvien täydeltä. Tuuletuin. Ja jo tuo valo, johan se saa nostamaan leukaa ylemmäs ja kädet isosti auki, lentoasentoon.

Kevät, ihana Hangon kevät!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"