Kuvien otosta on jo yli viikon verran, sen jälkeen on silmu jos toinenkin auennut, kukka jos toinen leväyttänyt terälehtensä kuin pienet värikkäät filtit nurmimatolle. Tuomi, synttärikukkani, ravistelee jo lumisateen lailla itseään. Salaisessa puutarhassa kirjaston takana joku kirsikantapainen on ihan villinä pinkkinä. Syreenit pitävät vielä pintansa, kurkottavat aitojen ylitse tiukasti umpussa, merisumun säikyttämät raukat.
Siinäpä lähestulkoon kaikki kasvit, jotka tunnistan! :) Toki kasvit voi aina nimetä uudelleen muistamisen helpottamiseksi tai ihan muuten vain, mieleisikseen, senhän me muistamme.
Jos otatte kesällä suunnan Hankoon, ja miksipä ette ottaisi, niin koukatkaa matkailutoimiston kautta. Sieltä saa kivan Arkkitehtuurikävely-vihkosen, jonka avulla voi omin päin ja omia aikojaan hortoilla Hangossa ja lueskellä kivoja pieniä juttuja kaupungin rakennuksista. Ja ainakin kerran heinäkuussa (en ainakaan löytänyt enempää?) on myös mahdollisuus osallistua opastetulle kierrokselle Kylpyläpuiston huviloiden lomassa. Se vasta on hauskaa, uskokaa pois. Vaikka asunkin täällä, olen käynyt monta kertaa! Kuka muka voisi saada kyllikseen tarinasta hevosellaan karauttavasta sirkusprinsessasta ja muista historian herkullisista hahmoista. (Isommat ryhmät voivat toki varata oppaan ja kierroksen ihan milloin vain.)
Hei kerronkin muuten pian teille mielenkiintoisen jutun siitä, miksi aina tunsin olevani Hangossa kuin kotonani. Silloinkin, kun kotini ei vielä ollut täällä. Sekin liittyy arkkitehtuuriin, mutta sen tajusin vasta myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"