26.8.2015

Miten rantapöytäkuva syntyi









Tiedättekö, se oli juuri niin kaunista kuin miltä se kuvissa näytti.

Bellevuen ranta Hangossa on uskomaton ilman mitään juhlapöytiäkin.
Se tulvii valoa korkean taivaankannen täydeltä, erilaista, eri vuodenaikoihin. Siellä männyillä on helmat, joilla ne lakaisevat hiekkaa ja rantaheinän välissä tuoksuu kurtturuusu. Ranta on pitkä ja kaareva, sitä reunustavat toinen toistaan suloisemmat pitsivillat ja rannan päässä kalliolla on kuuluisa Neljän Tuulen Tupa.

Mutta tuona iltana oli kaikki vielä astetta ihmeellisempää.

Meri oli vihdoin lämmin, se suuteli nilkkoja kuin hienoin silkki. Ranta on matala, luotu pienten palleroisten ensimmäisiin santaleikkeihin, mutta nyt vesi oli karannut vielä tavallistakin kauemmaksi. Pohjasta nousi hiekkasärkkiä kuin nuottiviivoja aaltojen väliin. Lämpö ei lähtenyt auringonlaskun matkaan. Kynttilät pysyivät liekissä, keskellä merta.

Kuvaidea oli häilynyt Herra Kameran mielessä jo jonkin aikaa, mutta kuvauspäätös syntyi vain muutamia tunteja ennen. Oli siis pärjättävä sillä mitä oli, ja juustoa sai kaupasta. Saimme kävellä aika monta kertaa edes takaisin, ennen kuin pöytä oli paikallaan ja katettu. Ennen kuvaamista taitoimme leipää ja leikkasimme juustoista paksuja kimpaleita leivänpalojemme päälle, nakersimme aprikooseja. Joimme vain vähän punaviiniä, mutta monesta lasista, sillä pöytä sai näyttää siltä kuin juhlapöytä hauskan illan jälkeen näyttää.

Läheisellä villalla oli ystävällä juhlat, ja hilpeä seurue tuli aperitiivien ja sitruunalla ja rosmariinilla täytetyn siian välissä meitä tervehtimään. He juoksivat liidunvalkoisena hohtavien uimakoppien välistä korkeat maljat käsissään eivätkä läikyttäneet lainkaan.

Rannalle harhaili myös muita ihmisiä, kauniita nuoria pareja ja puheliaampia vanhoja pariskuntia. Polkupyörät sujahtelivat ensin ohi, mutta kuului vain hiekan raapaisu, kun ne pysähtyivät tai kääntyivät takaisin. Viereiseltä kalliolta pulahti vierasta kieltä puhuva mies veteen. Päivämatkalla oleva heinolalainen kysyi onko meidän elämämme Hangossa aina tämmöistä. Vastasimme, että vain viikonloppuisin ja joskus tiistaisin.

Rannalla kävi siis vilske, veden pinta rikkoutui monista kuvaajista, kantapäistä sinkosi pisaroita ja nauru kaikui horisontissa vaeltaville valaistuille rahtilaivoille saakka. Sitten ihmiset hiipivät pois, hämärän tullen. Me jäimme hetkeksi pimeään. Viimeisen kuvan otti tytär.

Seuraavana aamuna hiekkaa ja steariinia oli kaikkialla. Ja aprikooseja.

28 kommenttia:

  1. ihan uskomattoman kaunista ja tunnelmallista, herranjestas sentään <3 tuossa voisi huokailla ja siemailla viiniä koko yön.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Paitsi että tuoleilla saattoi istua vain sekunteja kerrallaan, sillä ne vajosivat heti painosta hiekkaan :) Illuusiota, illuusiota vain... Mutta kaunista ja tunnelmallista se kyllä oli.

      Poista
  2. "Vain viikonloppuisin ja joskus tiistaisin." Tuo tekstin kohta tuo jotenkin mieleeni Tove Janssonin ja Muumilaakson. Kun kaikki on niin kuin pitääkin. <3 Niin kauniita kuvia! Ja tuo tunnelma. Huoh!

    VastaaPoista
  3. Voi apua... jokin sydamessani kolahti ja kovaa, kun luin sinun tekstisi. Ulkomailla asuvana ei kasillani ole paljoakaan suomalaista kirjallisuutta, ja minusta tuntuu, etta omakin suomen kieleni on koyhtymassa. Luettuani tekstisi sydameeni laikahti ihanan lammin tunne... kerroit illastanne niin kovin kaunein sanoin. Ihan kuin olisin tullut kotiin pitkasta aikaa! Kiitos paljon! Sirpa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ihana uusi ihminen Sirpa, kiitos kun jätit viestin, ilahduin valtavasti palautteestasi!

      Poista
  4. Tämä rantapöytäepisodi on blogimaailman kauneinta antia valovuosiin. Tuleeko sille joskus jatko-osa? Toinen tuotantokausi? Vaikka eipä silti, toista ei tarvita, kun tässä on kaikki. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nöyrin kiitoksemme Ellis. Ihanaa, että pidit. Meistä ei koskaan tiedä mitä seuraavaksi tapahtuu. Nythän on edessä Muinaistulien yö ja Petit Festival, luulen ettei ihan seikkailuitta selvitä tästäkään viikonlopusta :)

      Poista
  5. Ihmeellistä - satua - täydellistä! Nämä kuvat iskivät jonnekin syvälle ja alkoi itkettää. Minulle ei käy niin juuri koskaan mutta nyt tuntui, että noissa kuvissa ja teksteissä oli uskomaton puhtaus ja seesteisyys. Olen järkyttynyt. Kiitos!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niiaan kiitollisuudesta Terhi, kiitos että saimme koskettaa.

      Poista
  6. Vastaukset
    1. Nuo olivat juurikin mun vuorosanat siellä rannalla! :D

      Poista
  7. Selvästi siis täydellinen tiistai. Upeat kuvat, upea tunnelma. En vieläkään ole päässyt sinne Hankoon, mutta kyllä minä vielä tulen ja imen tätä tiistaienergiaa itseeni. Kiitos te.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoitin ehkä epäselvästi, tämä oli kyllä lauantai, mutta olisi se yhtä hyvin voinut olla tiistaikin. Ei meillä niin väliä. Tule pian! <3

      Poista
  8. Siis kertakaikkiaan, aivan upeat kuvat, ihan mieletön tunnelma ja tilanne, jotenkin ihan taianomainen! Eläköön te!
    Kramar,
    Tiina A.

    VastaaPoista
  9. Aivan lumoavaa, kiitos! Jouduin nojailemaan kuvia katsoessani tuolin selkänojaan, jotta kyyneleet eivät tipahtelisi aamukahviini. Aina on ikävä Hankoon, mutta teidän bloginne tuo iloa ja lohtua "koti-ikävään". Kaunista syksyä koko perheelle!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, nyt muakin alkaa jo itkettää nämä teidän ihanat viestinne. Tuo on jotenkin niin elokuvallinen tuo lauseesi: "Jouduin nojailemaan kuvia katsoessani tuolin selkänojaan, jotta kyyneleet eivät tipahtelisi aamukahviini." Tai runo, itsessään.

      Poista
  10. Kiitos tästä! Yleensä selaan kaikki suosikkiblogit peräkkäin, mutta nyt tilanne olisi liian epäreilu seuraavalle. Odottakoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tiitu, kiitos että saamme olla suosikkiblogiesi joukossa <3

      Poista
  11. Aivan henkeäsalpaavan pysäyttävät kuvat!
    Hetken ajattelin, että nuo eivät voi olla Suomesta tänä kesänä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eivät ne olekaan Suomesta, ne ovat Hangosta ;)

      (Meillä on kerran jos toisenkin ystävän lapsi saanut juna-asemalla itkupyrähdyksen: "Mä en haluuuuuu takas Suomeen, mä haluuuuuun jäädä Hankooooon!")

      Poista
  12. Herrajestas miten ihanaa! Siis en pysty edes nyt kirjoittamaan sanoilla miten paljon sekä kuvat että teksti kosketti mua <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tack Carina, ihanaa jos onnistuimme osumaan <3

      Poista
  13. Aah.. oi ja voih, käsittämättömän kaunista! Niin kaunista, ettei oikein löydy edes oikeita sanoja. Huh miten upea Hanko onkaan <3

    VastaaPoista
  14. Kiitos Kirjatoukka ja Herra Kamera. Tyttäreni, joka on ollut Hangossa monet kesät työssä, esitteli meille vnahemmille tämän bloginne. Myös me kävimme joka kesä häntä siellä katsomassa. Kuvista aistii Hangon tuoksun, meren ja lämpimän hiekan. Hanko on jättänyt pysyvän paikan sieluumme. Kiitos, että jaoitte tämän ihanan tunnelman meille kaikille lukijoille. Lämmittää keskellä syysmyrskyä. Terttu

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"