Olimme hiukan uupuneita kaikkeen kiertämiseen tuolloin, edes kattofreskojen paljaspyllyiset enkelit eivät saaneet meitä keskittymään. Leijuimme hajamielisesti huoneesta toiseen. Palatsissa on pilvin pimein vanhoja soittimia, joita silmäilimme laiskasti. Yhdessä huoneessa joku tapailikin antiikkista pimpotinta, istuimme aikamme ja kuuntelimme sävykästä soittoa.
Koska emme niinkään ymmärrä satoja vuosia vanhojen soitinten päälle, annoimme ajatustemme harhailla niissä ajoissa kun huoneet ovat vielä olleet asuttuja. Kapealla kujalla sijaitseva palatsimuseo on melkein kiinni vastapäisessä talossa, kadulta ei tahdo huomata tätä pientä helmeä.
Mikään elämää suurempi elämys Palais Lascaris ei meille ollut, mutta vaatimattoman sisäänkäynnin takana on kuitenkin menneiden aikojen loistoa ja museo tarjoaa mielenkiintoisen kurkistuksen 1600-luvun alkupuolen arkkitehtuuriin. Ja palatsin värit, ne valloittavat.
Palatsi sijaitsee saman kadun (Rue Droite) varrella kuin kaimansa, ravintola Le Petit Lascaris, josta kirjoitimme ja jota suosittelimme täällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"