26.12.2015

Vingt ans sans dormir

Suku on hajaantunut, olo on kuin pyörremyrskyn silmästä selvinneellä. Olemme tanssineet sata kertaa ruokapöydän ympäri laulaa loilottaen, pelanneet erän toisensa jälkeen Aliasta ja Trivialia, ja tietenkin syöneet, syöneet ja syöneet. Herra Kamera, vanhan kunnon kotijoulun ystävä hyvästeli alkuiltapäivästä oviaukossa lempeästi hymyillen anoppinsa, appensa, lankonsa ja tämän pikkupojan, venytteli nautinnollisesti ja köllähti sohvalle: "Ihanaa, nyt voi vain lueskella!"

Minä jäin tuijottamaan keittiötä. Mummo oli vielä noin 30 sekuntia ennen lähtöä kaatanut punaviinit pöydälle, matolle, sohvatyynylle ja keittiöpyyhkeille. Tiskipöytä oli kukkuroillaan likaisia astioita läksiäislounaalta, astianpesukone junnasi uupunein kierroksin loppuun edellistä satsia. Kuusesta oli tippunut puolet neulasista, suklaanmuruja, puoliksi syötyjä piparminttutankoja ja granaattiomenansiemeniä hankautui villasukkien pohjassa nojatuolilta toiselle ja roskikset pursuivat tavaraa. Hella oli ylikuohuneen riisipuuron ja karkailleiden herneiden peitossa. Aamukahviin lorauteltu Bailey's ja makea vaaleanpunainen kuohuviini olivat tehneet tahmeita renkaita kaikille tasoille. Valkoisista pöytäliinoista saattoi lukea joulun menun, steariinin kirjailemien merkkien välistä. Tartuin imuriin ja rättiin ja pistin pyykinpesukoneenkin töihin.

Mutta hei. Joko saa miettiä Uuden Vuoden bileitä? Jospa yrittäisin kerrankin juhlia silloin kuin muutkin, enkä aina vain tiistaisin? Jospa ottaisimmekin tänä vuonna juhlien teemaksi legendaarisen pariisilaisen yökerhon Palacen avajaiset vuonna 1978, osoitteessa Rue Faubourg Montmartre. Seuratkaa.

Asu olisi vapaa, eikä edes pakollinen. Jos pukeutuisi, niin mielellään hääkakuksi, faaroksi tai läpinäkyvään. Silkkipaita ja leveälahkaiset farkut olisivat myös salonkikelpoinen yhdistelmä, mutta vain jos paita on napaan asti auki.

Musiikiksi Grace Jonesin La vie en rose ripiitillä ja väliin vähän ring my belliä, you make me feeliä ja kaikkea missä on sana boogie. Koristeeksi tuhansia valkoisia ilmapalloja, niiden kanssahan me onneksi olemme jo harjoitelleet. Vaikka juomana olisi pelkkiä jäihin iskettyjä samppanjapulloja, en usko että kukaan valittaisi.

Vähän vaikeampi nakki olisi saada paikalle ainakin yksi tarjoilija, jonka punainen ja kultainen työasu olisi Thierry Muglerin suunnittelema kuten alkuperäisissä avajaisissa, mutta saahan tyttö haaveilla. Itse asiassa bileet, joissa ei tarvitsisi itse tarjoilla kuulostavat jo sinänsä tarpeeksi hyvältä idealta, pukeutukoot tarjoilija ihan miten itse haluaa.

Palacen kuuluisaan vierasjoukkoon lukeutuivat mm. Yves Saint Laurent, Karl Lagerfeld, LouLou de la Falaise, Mick Jagger, Andy Warhol ja kumppanit, mutta onhan meillä Look like Lou, Paku-Ville, Coco the cat ja liuta helposti innostuvia taiteilijanrenttuja kaveripiirissämme. Pari aristokraattia ja muutama punkkari vielä, kyllä sillä jo kekkerit kattoon saisi.

Ja sitten mä lukisin ääneen Paquita Paquinin kirjaa 20 ans sans dormir, 20 vuotta nukkumatta, joka kertoo Pariisin hulluista vuosista 1960-luvulta 1980-luvulle. Ai enkö? Tekö haluatte vain tanssia?

Herrasväki hile on hyvä ja katsoo täältä lisää.

Lähde: Vanity Fair France

Lue myös: "How to turn a dinner party into an actual party"

9 kommenttia:

  1. Ihanaa tekstiä. Lisäisin sydämen jos tietääsin kuinka. Sama meno Gracella näkyy jatkuvan http://www.iltalehti.fi/viihde/2015082220219641_vi.shtml Joulutoipumaterveisin Elenna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi Grace, ziisus, mahtava meininki!!! :D

      Poista
  2. Selvisit joulusta ❤❤❤ Jäiköhän sitä Baileystä vielä. Sunnuntaiaamun aamukahvi kaipaa just sitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Annoin loput Baileysit mummolle, ei tää helppoa sillekään ollut ;)

      Poista
  3. Haa! Ihanat kekkerit jos on paljon tiskiä ja siivottavaa ;-) meitä oli vain kolme ja olen tiskannut varmaan neljä kertaa joka päivä, nytkin tiskikone pitäisi tyhjentää jotta sitä voisi täyttää uudestaan... ahh, Pariisin juhlat olisi just sitä mitä kaivataan eli hulvatonta meininkiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täältäkin kannatusääni hulvattomalle meiningille!

      Poista
  4. Mummot ne onkin pahimpia ;-)
    Minä maksoin itteni kipeäksi kahteen talouteen jouluruuat...ei kyllä ensi jouluna enää huijata. Laiva oottaa jo satamassa...
    Puuttuu enää Bond-teema ja Grace sopii siihen hienosti! Tai samaan syssyyn Boney M.-bileet pystyyn--överit lameevaatteet tai nakuina kuon heidän ekan levyn kannessa Love For Sale. Pelkät kahleet koruina kehon ympärillä. Eka vinyylini, minkä lapsena ostin ;-)
    Rentouta kirjis kehosi ja mielesi. Jalat ylös sohvan reunalle, kaunista mysiikkia ja lasi läikkyvää...ja kaulaan voi ripustaa EI SAA HÄIRITÄ-kyltin.

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Piti ihan guuglata toi Love for sale... jösses! Melkoista!
      Mä luulen että mullakin odottaa laiva satamassa ensi jouluna, sitä odotellessa otan käyttöön tuon EI SAA HÄIRITÄ -kyltin ;)

      Poista
  5. 70-luvulla osattiin olla alkukantaisia ja säihkyviä kaikin puolin!☆
    Ei ollut sitä ikuista sensuuria =)

    Nikadora

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"