3.3.2016

Harmaata

Herra Kamera heitti meidät maanantai-iltana kotiin ja lähti melkein suorin vartaloin takaisin lentokentälle ja Dubain kautta Abu Dhabiin. Mitään kuvia ei siis ole ulottuvillamme pitkiin aikoihin, olemme Instagram-otosteni ja harhailevien ajatusteni varassa. Pysyttekö perässä?

Yhtenä aamuna sanomalehti Nice-Matin raportoi säästä facebook-sivuillaan myrtyneen kissan kuvalla sekä tekstillä, joka meni jotakuinkin niin että "harmaata koko päivän, pysykää sängyssä".

Mielenkiintoista, ajattelin, ja avasin parvekkeen pariovet. Astuin appelsiininvärisestä huoneestani tiilenpunaiselle terrakottalattialle paljain varpain ja katselin alas laaksoon. Minusta taivaanranta oli kuin yläpihan pikkuisista puista poimimieni sitruunoiden kylki, valo helmikuisen viileää mutta säteilevää. Pilvet leijuivat turkoosin meren yllä roseeviinin heleinä ja vaaleansinisinä, jokunen kyyhkynharmaa hattara poukkoili auringon eteen. Talot pilkuttivat hopeisinä siintävien Estrelin vuoriston rinteitä okran ja aprikoosin sävyissä, pinjametsät olivat niin syvän vihreitä, että ne näyttivät sinisiltä. Naapurin aidan yli roikkui mandariinipuu raskaana hedelmistä.

Violetteja kelloja kasvoi palmujen ja sypressien alla, niissä pisaroi aamukaste. Luunvalkoisilla kivillä porrastetun puutarhan ruusuissa oli vadelmanpunaisia nuppuja ja kiiltävälehtisissä pensaissa marjoja kuin Ranskan lipusta; sinisiä, valkoisia ja kirkkaanpunaisia. Jos olisin ylettynyt näkemään rannikkoa rimpsuttelevalle tielle, olisin nähnyt tuhannet terttuisat mimosapuut, jotka roikottivat kuninkaallista keltaistaan ohiajavien niskaan.

Palasin sisään mietteissäni. Sisällä huoneessa yöpöydällä herkisteli vaaleanpunaisia kukkia hiljalleen aukova mantelipuun oksa, jonka mies ja poika olivat minulle taittaneet rapisevia, suklaalla täytettyjä aamiaisleivonnaisia hakiessaan. Jätin ovet auki ulos, ilma tuoksui ihanalta.

Nice-Matin, te ette tiedä harmaasta mitään. Ette yhtään mitään.

Lue lisää: Vanha lempikuvani Villa Le Menestrelin makuuhuoneesta ja sieltä avautuvista näkymistä täällä.

4 kommenttia:

  1. Huokaus. Nuo mielikuvat lähtevät miltei lentoon pilvenhattaroiden kera kisailemaan...


    Nyt on spirulinat ja MSM-jauheet ostettuna ja odotukset ylirealistisia!
    Tottakai!
    Kehoni puhdistuu kauniiksi ja kuulaaksi ennen kesän kolkuttelua...

    Mutta bikinit. Ne jäivät auttamattomasti 80-luvulle. Ja silloinkin niitä pidettiin vain tarkoin harkitusti ja suojassa muilta silmiltä.
    Jos ne vielä päälleen julkisesti pukisi, niin olisi joko vauhdikkaassa kaatokännissä tai lienee muistisairaana vanhuspotilaana, jolta ei enää kysytä.

    Daydreaming.


    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä ajattelen usein että miksen hillunnut bikineissä silloin siihen oli kaikki edellytykset, mitä ihmettä kroppakiriiseilyä sitä on muka voinut silloin tuntea!! Nuoruus ja hulluus...

      Poista
  2. Juuri tänään Uudessakaupungissa tuntuu taivas roikkuvan matalammalla, kuin yleensä. Äkkivilkaisulla näkyy vain harmaata. Tarvitsin juuri tätä.

    Kiitos.

    //Päivi

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"