23.5.2016

Kohti kesää

Huuu! Paljon kaikkea! Blogi ei tahdo perässä pysyä. Se on tämä kesän korva, se pistää kaiken ihan mullinmallin.

Kävin Helsingissä hurvittelemassa viime viikon lopulla. Söin ihanien naisten kanssa Pastiksessa mustajalkaista maalaiskanaa, ryystin roseeta ja kailotin hormoonitoiminnastani. Kuinka piristävää! Aamulla vetelehdin aprikoosiöljyyn ja kylpytakkiin kietoutuneena hotellihuoneeseen kannetun aamiaiseni parissa kun Herra Kamera rymisteli sisään, hakemaan naistansa kotiin. Ehkä romanttisinta ikinä.

Kuten kerroin, Ranskan matkalla perillepääseminen vei monta päivää, ja palatessa alkoi sattua ja tapahtua siihen tahtiin, että koko reissu tuntuu enää kuin unennäöltä. Kuvia kuitenkin on, todisteena pitkistä lounaista ja tuoksuvista öistä, joten matkakertomus jatkuu.

Hangossa kesäravintolat availevat oviaan, pikkuliikkeiden edessä on pahvilaatikoittain raitapaitoja ja kaislapohjaisia kenkiä. Jokaista puutarhaa, patiota ja puuhuvilaa rapsutetaan vielä satakielenkin nukahdettua. Tätä kaikkea kuhinaa ei kai voi ymmärtää, ellei satu asumaan sesonkikaupungissa. Tämä hetki, toukokuinen poksahtamaisillaan oleva nuppuinen odotus ennen Suurta Räjähdystä on joka vuosi yhtä ihmeellinen elämys. Kuin ihmiselo, huomaan ajattelevani. Kevät on nuoruus, joka on pullollaan tärisevää aavistusta, ja sitten (yleistäen) rynniminen elämän korkeaan kesään parisuhteineen, töineen, lapsineen, kaikkineen. Syksy tuo levollisen hengähdyksen ennen vaivalloista talvea ja "kuolemaa".

Mutta kuolema ei kyllä käynyt pienessä mielessänikään kun olin upottaa viikonloppuna pääni Hangon Makaronitehtaan Pilpil-pastaan vain saadakseni viimeisetkin ravut ja chiliöljyiset kastikkeenrippeet talteen. Ihanaa! Ja entä kaikki takapihalle kannetut salaattikulhot, lehtipinot ja jopa oliivipuu, kaikki se julistaa kesän alkaneeksi vaikka ihmispolo ei uskalla uskoakaan. Roikun villakangastakissani kuin hukkuva, ojentelen kalpeita käsivarsiani varovasti hihansuista kohti aurinkoa ja potkin kengät ja sukat jaloistani.

Miten ihmeellinen tämä aika onkaan, joka ikinen vuosi!

2 kommenttia:

  1. Kuulostaakin jokavuotiselle taivaalle...
    Pidä meidät ajan tasalla!

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yritän pitää, vaikka läppärin näyttöä onkin vaikea nähdä kaikelta auringonloilotukselta!

      Poista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"