12.1.2017

Tervetuloa ikävä

Aaaaaaaah, rakastan sitä hetkeä kun nuoriso kukin vuorollaan vetelehtii kylkeeni ja kysyy onks mulla mitään klassikkoa suositella, kun koulussa pitäis lukee... ON! ON! ON!

Lapset, kuunnelkaa neroutta ja poimikaa tämä hedelmä:

Françoise Sagan, Tervetuloa ikävä. (Vielä kauniimpi ranskaksi, Bonjour tristesse.)

Bonjoooooouuuuuuuuurrrrrrrr tristeeeeesssssssssse...

"Huvittelun halu ja onnen kaipuu ovat ainoat selvät luonteenpiirteeni." (SAMA!!!!)

Françoise Saganin 18-vuotiaana kirjoittama teos on sensuelli ja pirullinen, Välimeren auringon läpeensä paahtama. Silkkaa aprikoosia ja merisuolan karvaamaa hiekkaa varpaiden välissä. Kuuma, tupakan tuoksuinen.

"Ei tätä kirjaa voi suositella seitsentoistavuotiaitten suomalaisten tyttöjen luettavaksi - sellaiseksi se on todella liian ranskalainen - mutta romaani on tottavie kakaran kirjoittamaksi hyvää työtä." 
- I.O. / Työkansan Sanomat

Juuri siksi, suosittelen <3

Pakkopakkopakko nähdä: dokumentti "Françoise Sagan ja elämän kepeys", Françoise Sagan, l'élégance de vivre, Ranska 2015.

Luvussa juuri nyt:  Denis Westhoff, Sagan et fils (Saganin pojan muistelmat)

13 kommenttia:

  1. Kannatetaan. Saganilta on joukko seuraaviakin kirjoja suomennettu, eivät ihan klassikkoasemaan ole nousseet ja tietyllä tavalla varioivat samoja teemoja, mutta teemassa riittää varioimista ja Sagan osaa sen kyllä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta, meillä Saganin muu tuotanto on tuntematonta. Ja kyllä Ranskassakin hänestä tulee ihmisille ensimmäisenä mieleen kaikenlainen hulttiomaisuus. Melkoinen tapaus, taitava kirjailija.

      Poista
  2. Joo, ihana kirja!

    Mä näin viime viikonloppuna Charleroin valokuvataiteen museossa Jeanloup Sieffin ottaman ihastuttavan potretin nuoresta Saganista, just sellaisen pyöreäkulmaisen, mutta virtaviivaisen kaaran kyljessä. Kaaran, jolla ajetaan liian kovaa Rivieran rantateillä, kuunvalossa. Haluan lukea noi muistelmat.

    Mutta ensin mun pitää jotenkin tokentua Marina Tsvetajevan runoista ja lukea uudestaan Pelon Jokapäivänen elämämme. Että jotkut elää sellaisen elämän ja kirjoittaa tuollaisia runoja...Ja Pelo on myös aivan huikea, huikea. Pyörryttää ja henki salpautuu - oon ihan kokonaisvaltaisessa Stendahlin syndroomassa enkä tajua, miten tästä taas aamuksi normalisoituu kauhan varteen ja Excelleiden ja "draftien" pariin.

    Belgian Lempi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Aaaaah, ihanaa lukea tuommoisesta lukuhurmiosta!!! Fiilis välittyy tänne asti. Mun Ahmatova-vimmani jäi taas muiden vimmojen jalkoihin, mutta sait mut taas viestilläsi Venäjä-moodiin. Älä pliis normalisoidu koskaan.
      Ja tuo kiiltäväkylkinen kaara: eikös Sagan oikein harrastanut urheiluautoja, huumeiden ja sen sellaisten lisäksi? Ja noiden harrastusten yhdistelmänä oli sitten tavan takaa auto-onnettomuuksissa. On ihmeellistä, että hänet tappoi lopulta siten kuitenkin - veritulppa.

      Poista
  3. Dokumentti mistä kirjoitat on hyvä. Samoin kirja jota luet juuri. Ja tietysti Bonjour tristesse. Olet varmaan nähnyt elokuvan myös? Suosittelen sitäkin.

    En tajua tuota Työkansan sanomien juttua ettei voi suositella suomalaisille tytöille...?

    Piilomajan Kati

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en itse asiassa ole muistini mukaan nähnyt elokuvaa, erikoista. Työkansan Sanomien sitaatti on 50-luvulta, jolloin kirja ilmestyi, pitäisikin lisätä se tuohon juttuun. Siihen maailman aikaan kirjan eroottista latausta pidettiin vissiin päätähuimaavan roisina.

      Poista
  4. ...ja Hannu Salaman JUHANNUSTANSSIT!
    Kyllä näitä uranuurtajia tarvitaan.
    Olihan tuo Anja Kaurasen SONJA O. myös itsellekin aika ravisuttava noin 16-vuotiaana luettuna...

    Nikadora

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juhannustansseja en oo lukenut, pakko myöntää! Sonja O:n sen sijaan kyllä, mutta en muista sen jättäneen isompia jälkiä. Kaurasen Syysprinssi oli kova, sitten myöhemmin.

      Poista
  5. Näitä mun top10-listalle kuuluvia kirjoja. Ja tuo nimi on tosiaan niiiiin kaunis ranskaksi.

    Haluan myös nähdä dokumentin. Se elokuva mulla onkin (Piilomajan Katilta saatu:)) ja monta kertaa olen katsonut. Leffa ei tietääkseni koskaan tullut suomilevitykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua on jotenkin hämännyt se, että elokuva on amerikkalais-englantilainen, miten ihmeessä se voi tavoittaa kirjan hengen... mutta ennakkoluuloahan tämä, tottakai se voi, ja haluan kyllä joskus katsoa.

      Poista
    2. Ei ole ainakaan tämä minun leffani, se on umpiranskalainen. Siin en tarkoita elokuvaa kirjasta, sen amerikkalaisuus muakin tökki enkä jaksanut katsoa siksi edes loppuun.
      Nyt tarkoitin elokuvaa Saganin elämästä. Harmi ettei se leffa ole nyt mulla täällä (olen lainannut, eikä lainaaja ole palauttanut...mrrr, lunttaisin tiedot tähän.

      Poista
  6. On muuten tyylikäs kuva, tulee jokseenkin 60-luku mieleen....

    Nikadora

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"