Uuden vuoden aattoaamuna Herra Kamera pakkasi laukkunsa ja lähti kuvauskeikalle, huikaten "nähdään ensi vuonna!" mennessään, joka lapsia suuresti huvitti. Me muut valmistuimme juhlimaan vuotta vaihtuvaa naapurin zakuska-pöydän ääressä.
Kirjatoukka ei ole suurten juhlien ihminen. Paras uuden vuoden illan muisto on muutaman vuoden takaa, kun siemailimme Kameran kanssa samppanjaa sängyssä kera 12 vastavalitun, kiiltävän aikakauslehden. Lapset nukkuivat vieressä ja ilotulitteet välähtelivät ikkunan takana.
Mutta hauskaa oli eilenkin! Pöytä notkui herkkuja ja viini oli varmasti kylmää, kun muutama tunti ennen vuodenvaihdetta Hanko peittyi paksuun kerrokseen puhdasta lunta (joka on kieltämättä melkoinen symboli!) ja viinikassi parvekkeella sai pakkasta vinkuvan hupun. (Tuntuuko teistä, että me vain syömme ja juomme koko ajan? Se on totta!)
Keskiyöllä retkueemme vaelsi Leijonarantaan rakettitaivaan alle. Ankanpojistani pienin pystyi hädintuskin pystyssä tikkujaloillaan, ystävän valtava moottoripyöräkypärä päässään suojalasien sijaan.
Ja nyt on ensimmäinen aamu, ensimmäinen päivä, ensimmäistä kertaa vuosi 2012, ja se näyttää mahtavalta!
Kuva: Ritva ja Risto Lehmusoksa, "Venäläinen keittiö".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"