Vanhoja mummoja ja kotikuvia

Oukei. Ymmärrän. Kävijämääristä päätellen teitä kiinnostaa enemmän kotikuvat ja vähemmän vanhat, ellei jo edesmenneetkin, kirjailijamummot. Silläkin riskillä jatkan Anne Fried -monologiani.

Luin viime yönä loppuun Anne Fried Ystävien silmin essee- /muistelokokoelman. (Kunpa yö olisikin ollut vain ja ainoastaan niin rauhallinen; puolilta öin huomasin jakavani tyynyni ison hämähäkin kanssa ja äänettömien paniikkikipittelyjen jälkeen jouduin herättämään esikoisen imuroimaan hämähäkin ja kaikki sen haamut pois! Siinä menikin sitten oma aikansa, että pumppu asettui ja teksti ei hypellyt enää silmistä seinille...)

Ne kolme teistä, jotka lukivat postaukseni Anne Friedistä muistanevat, että olin melkein keskustellut hänen kanssaan Stockmannilla pöydillä tanssimiseni lomassa. Sinikka Salokorven Sanoi olevansa Anne Fried-tekstissä kerrotaan näin:
"Stockmannia kierrellessämme on usein tullut vastaan tuntemattomia ihmisiä, jotka puhuttelevat Annea ja kiittävät hänen kirjojaan ja televisioesiintymisiään. Anne on kohtelias ja kiittää kiittäjiä mutta on aina lievästi vaivaantunut." Hei onneksi en mennyt hihittelemään ja silittelemään hänen hihaansa!

Kirjan herkin ja satumaisin tarina on ranskalaisen kirjailijan Michel Tournierin osuudesta ja se sijoittuu Pariisin talveen vuonna 1927. Kertojana on kylmästä ja nälästä miehensä Theodorin kanssa kärsivä Anne:
"Eräänä yönä palasimme jalkaisin Montparnasselta ja Theodore kulki allapäin tuijottaen edessään olevaa katukivetystä. 'Joku on varmaankin hävittänyt rahaa' , hän sanoi. 'Jos minä löytäisin viiden frangin setelin, mitä sinä haluaisit?' 'Orvokkikimpun', sanoin hetkeäkään epäröimättä. 'Entä jos löytäisin kymmenen frangia?' 'Orvokkikimpun ja leipää.' 'Jos löytäisinkin kaksikymmentä frangia?' Orvokkikimpun, leipää, pullon viiniä ja muutamia ostereita.' Kotona löysimme kirjeen, joka oli tullut iltapostissa. Siinä ilmoitettiin, että piirustus, jonka Theodore oli jättänyt myytäväksi erääseen taidegalleriaan, oli myyty 5 000 frangilla. Hänen pitäisi tulla noutamaan rahat. Theodore ryntäsi pohjakerroksessa asuvan unkarilaisen kuvanveistäjän luo ja lainasi häneltä rahaa. Oli keskiyö, mutta Pariisissa on joka vuorokauden aikana kauppoja auki - eivät vielä kiinni tai jo taas auki. Theodore palasi mukanaan orvokkikimppu, valkoinen leipä, viinipullo ja kaksi tusinaa ostereita."
(Suom. Marketta Ruoppila-Martinsen)

Kirja: Anne Fried Ystävien silmin, toimittanut. Maija Pellikka, Kirjapaja.

Tulossa: Kirjatoukan kirjoituspöytänurkkaus ja lehtihyllyn uusi elämä.