Hääpäivä oli ja meni

Nainen ja mies (tai tyttö ja poikahan he silloin vielä olivat) tapaavat. He syövät ystävillä rapuja, tanssivat koko illan, heräävät vierekkäin. Poika lähtee kauppaan, ja pyytää tyttöä odottamaan peiton alla. Tyttö kuitenkin nousee, pukee, taivuttelee kuohuviinipullon korkista pienen tuolin, laittaa nojalleen sitä vasten viestin ja sulkee oven perässään.
Kun poika palaa, hän lukee ällistyneenä käsinkirjoitetusta lappusesta, että ”Rohkea oli se mies, joka ensimmäisenä nielaisi osterin – Jaakko III”. Ei yhteystietoja.

Onneksi heillä on yhteisiä tuttuja. Tyttö on taas pojan luona, ja tuijottaa pojan kirjahyllyä. Siellä ovat kaikki samat lempikirjat kuin tytönkin hyllyssä, ja lisäksi muutama himottava uusi.
Poika tarjoilee sitruunapippurilla täplitettyjä banaani-avokadoleipiä (on sitä avokadolla hurmattu ennenkin!), ja he istuvat vierekkäin burgundinvärisellä sohvalla, jonka jouset ovat paikoin pettäneet, ja kangas jo kulunut nypyliäiseksi.
Asunnon jokainen seitsemästätoista neliöstä tuntuu olevan täynnänsä heidän kihisevää odotustaan. Ikkunan takana Halkolaiturissa köydet natisevat kaljaaseissa, purjelaivat keinuvat ja niiden kyljet punehtuvat putoavan auringon värisiksi. Kysellään lempielokuvista, kun ei muutakaan osata. ”Buñuelin Andalusialainen koira”, sanoo poika. ”Bill Murrayn What about Bob”, vastaa tyttö.

Viikot kuluvat, lankapuhelin laulaa, ja tapaamisia on yhä useammin. Aamulla sotkuisen yksiön ilmassa tanssivat pölyhiukkaset ja sängyssä luetaan kaksiäänisesti sarjakuvat. Tuttavapiiri katsoo noita kahta ihan erilaista, ja lyö vetoa seurustelun kestosta. Ylin tarjous on kaksi kuukautta, ja sillä voittaa aikanaan konjakkipullon. Tyttö piirtää huulipunalla porttikonkiin sydämen ja kaksi kirjainta ja joutuu seuraavana päivänä pesemään ne talonmiehen kanssa juuriharjalla pois.

Kun ollaan enemmän yhdessä kuin erikseen, keksitään hölmöjä lempinimiä, tavarat alkavat sekoittua ja riidellään vähemmän kuin rakastetaan, se riittää syyksi laittaa hynttyyt yhteen.

Ensimmäinen typykkä syntyy, sitten heti perään toinen. Mies on niin väsynyt, että nauraa Morsiamen isä-elokuvalle kunnes putoaa sängystä. Kolmas lapsi, pieni poika, syntyy vähän myöhemmin. Naisen äiti ilmoittaa, että jos pari ikinä eroaa, mies jää sukuun.

Mitä tästä opimme? Katso aina pojan kirjahyllyyn, ja ole rehellinen elokuvamakusi suhteen.

Nimim: Kohta kaksikymmentä vuotta kimpassa. (Hääpäiviä 13.)