13.2.2013

Hääpäivä oli ja meni






Nainen ja mies (tai tyttö ja poikahan he silloin vielä olivat) tapaavat. He syövät ystävillä rapuja, tanssivat koko illan, heräävät vierekkäin. Poika lähtee kauppaan, ja pyytää tyttöä odottamaan peiton alla. Tyttö kuitenkin nousee, pukee, taivuttelee kuohuviinipullon korkista pienen tuolin, laittaa nojalleen sitä vasten viestin ja sulkee oven perässään.
Kun poika palaa, hän lukee ällistyneenä käsinkirjoitetusta lappusesta, että ”Rohkea oli se mies, joka ensimmäisenä nielaisi osterin – Jaakko III”. Ei yhteystietoja.

Onneksi heillä on yhteisiä tuttuja. Tyttö on taas pojan luona, ja tuijottaa pojan kirjahyllyä. Siellä ovat kaikki samat lempikirjat kuin tytönkin hyllyssä, ja lisäksi muutama himottava uusi.
Poika tarjoilee sitruunapippurilla täplitettyjä banaani-avokadoleipiä (on sitä avokadolla hurmattu ennenkin!), ja he istuvat vierekkäin burgundinvärisellä sohvalla, jonka jouset ovat paikoin pettäneet, ja kangas jo kulunut nypyliäiseksi.
Asunnon jokainen seitsemästätoista neliöstä tuntuu olevan täynnänsä heidän kihisevää odotustaan. Ikkunan takana Halkolaiturissa köydet natisevat kaljaaseissa, purjelaivat keinuvat ja niiden kyljet punehtuvat putoavan auringon värisiksi. Kysellään lempielokuvista, kun ei muutakaan osata. ”Buñuelin Andalusialainen koira”, sanoo poika. ”Bill Murrayn What about Bob”, vastaa tyttö.

Viikot kuluvat, lankapuhelin laulaa, ja tapaamisia on yhä useammin. Aamulla sotkuisen yksiön ilmassa tanssivat pölyhiukkaset ja sängyssä luetaan kaksiäänisesti sarjakuvat. Tuttavapiiri katsoo noita kahta ihan erilaista, ja lyö vetoa seurustelun kestosta. Ylin tarjous on kaksi kuukautta, ja sillä voittaa aikanaan konjakkipullon. Tyttö piirtää huulipunalla porttikonkiin sydämen ja kaksi kirjainta ja joutuu seuraavana päivänä pesemään ne talonmiehen kanssa juuriharjalla pois.

Kun ollaan enemmän yhdessä kuin erikseen, keksitään hölmöjä lempinimiä, tavarat alkavat sekoittua ja riidellään vähemmän kuin rakastetaan, se riittää syyksi laittaa hynttyyt yhteen.

Ensimmäinen typykkä syntyy, sitten heti perään toinen. Mies on niin väsynyt, että nauraa Morsiamen isä-elokuvalle kunnes putoaa sängystä. Kolmas lapsi, pieni poika, syntyy vähän myöhemmin. Naisen äiti ilmoittaa, että jos pari ikinä eroaa, mies jää sukuun.

Mitä tästä opimme? Katso aina pojan kirjahyllyyn, ja ole rehellinen elokuvamakusi suhteen.

Nimim: Kohta kaksikymmentä vuotta kimpassa. (Hääpäiviä 13.)


23 kommenttia:

  1. Ihanaa, 1.2 tuli täyteen 27 vuotta postia samalla sukunimellä, 29 vuotta hammasharjat asuneet samassa kupissa.
    Sokkotreffien jälkeen, ei huono tulos ei.

    Onnea ja tuplasti lisää yhteisiä kirjoja ja elokuvia !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onnea TEILLE! Sokkotreffien tulosta, aika mahtavaa! Hyvää Ystävänpäivää :)

      Poista
    2. Samoin, Happy Valentine´s day, ihan vierekkäin hääpäivän kanssa, ei lasketa synniksi jos yhdistää ja venyttää niitä kokonaiseksi juhlaviikoksi!

      Poista
  2. Paljon onnea, ihana tositarina!

    Kirjahylly on aina hyvä tsekata, se on ihan totta <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos onnitteluista. Nykyäänhän minä ostan valtaosan Herra Kameran kirjoista, lahjoiksi, joten edelleen kirjahylly, hänenkin osansa siitä, on hyvin mielenkiintoinen ;)

      Poista
  3. Kauniisti kerrottu. Minäkin katsoin aikoinaan tulevan mieheni kirjahyllyyn, ja totesin että mies jolla on niin paljon kirjoja, ei voi olla huono valinta. Ehkä ne kirjat eivät ihan vastanneet omaa makuani.. paljon omaani filosofisempaa ja tieteellisempääkin... mutta joka tapauksessa, määrä oli vaikuttava. Edelleen hän taitaa lukea enemmän kuin minä itse :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Filosofista ja tieteellistä, uuh! Hyvä valinta! Lukeva mies on komea!

      Poista
  4. Vieläkö yrität sanoa, että et osaisi kirjoittaa romaania - en usko siihen väittämään. Eli jään odottelemaan. Hyvää ystävänpäivää teille kummallekin. t Tytti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Haa, Tytti, mutta kun mulla ei ole yhtään mielikuvitusta! Kyllähän sitä höperehtii näistä omista pienistä asioistaan mutta kokonainen romaani.... No jaa, ehkä sellainen "Vuosi Provencessa" tyyppinen onnistuisi, Hanko-versio siis :)

      Poista
    2. Oliko tuo lupaus? Toivottavasti!!

      Anna

      Poista
  5. Onnittelut & hyvää ytävänpäivää ;=)

    VastaaPoista
  6. Siis Ystävänpäivää tietenkin!

    VastaaPoista
  7. Tytti taitaa puhua asiaa...? Jos on aikoinaan "rokotettu kirjoitusmusteella", se on saatava paperille :)
    Ja sinulle on selvästikin käynyt niin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, aika ihanaa, että ajattelette noin! Mutta enhän minä mitään kirjaa ehdi kirjoittaa, kun mulla on tää BLOGI ;)

      Poista
    2. No tuuppaa tänne sitten lisää samanlaista tarinaa kun tässä postauksessa niin saadaan nauttia päivittäin :)

      Poista
    3. Heh, täytyy yrittää, jos enää paineiltani pystyn ;)

      Poista
  8. Vastaukset
    1. Kiitos, kaunista Ystävänpäivän iltaa sinnekin <3

      Poista
  9. Ihanaa tekstiä joka sai minut melkein kyyneliin.

    Stor kram - iso halaus,
    Carina

    p.s. också jag väntar på att få läsa romanen när den kommer ut ;-)

    VastaaPoista

"Talk to me Harry Winston, tell me all about it!"