Luen taas montaa kirjaa rinnakkain, joten etenen Jörnin kanssa hitaasti, ja - yllätys, yllätys - takaapäin. Tai siis takaperin. (Ehkä siksi, että katsoin ihan ensimmäiseksi sen ...öööö... siis sen kuvan.)
Ihan mahdoton kirjahan se on lukea, fyysisesti, tuommoinen möykky, mutta todella koukuttava. Siihen jotenkin uppoaa. Luulen hetkittäin olevani ikääntyvä, suomenruotsalainen mies."Kertojan" käyttäminen toimii. Kieli on mainiota. Pidän myös siitä, että kirjassa on paljon pieniä ohikiitäviä , jopa vähäpätöisiä ajatuksia sekalaisessa järjestyksessä. Niinhän se on, elämässäkin.
Kirja on kirjastosta lainassa, mutta haluaisin sen omakseni. Luulen, että lukisin sitä vielä vanhanakin. Siis jopa vielä vanhempana kuin nyt. Huokaus.
Luetko suomeksi? Minä jonotan sitä ruotsinkielistä. En oisi sitä kyllä ihan noin hyväksi uskonut!
VastaaPoistaJep, luen suomeksi, kerro sitten miten avautuu ruotsiksi! Ja on se hyvä, se vaan on! :)
Poista