Poutapäiviä Provencessa, osa 10, eli lihaa luiden ympärillä

Siis oikeastihan minua eivät kiinnosta kynsilakat, kajalit tai luomivärit lainkaan. Minua kiinnostaa vain syöminen. Meikkikauppaankin osuin, kun se sattui sijaitsemaan lihakaupan ja kirjakaupan välissä.

Olimme eräänä iltapäivänä karistaneet kakarat kannoiltamme, ja vietimme hitaasti venyvää, kuumaa siestaa pikkuisen baarin terassin nurkassa. Olimme tilanneet leivät jääkylmän viinilasillisen kylkeen. Leivät, jotka osoittautuivat kokonaisiksi, kilometrin mittaisiksi patongeiksi, per pää. Herra Kameralle kinkkua ja Kirjatoukalle brietä. Se käntty oli yksi kulinaristinen huippuelämykseni; erinomaista leipää, kunnon voita, viipale kinkkua tai juustoa. Niin yksinkertaista, niin nautinnollista.

Istuimme siis harmaan kissan kanssa siinä varjossa, yhtä raukeina, kun kadun varteen pysäköi valkoinen rekka. Takaovet levähtivät auki, ja samaan aikaan lihakaupastamme marssi peräkanaa kuin Beatlesit levyn kannessa neljä valkotakkista makkarakauppiasta. He kiipesivät sahat ja kirveet kainalossa ketterästi rekan perään, ja me pingoimme valppaina perässä. Illallinen saapuu!

Kauppiaat valitsivat huolella haluamansa ruhon osat, ja kiikuttivat ne harteillaan omille puupölkyilleen lihakaupan takahuoneeseen jatkotoimenpiteitä varten.

Lihakaupassa asioiminen oli aina yhtä hauskaa. Itseasiassa olisin vain halunnut istua kuukauden siinä penkillä oven suussa, ja kuunnella asiakkaiden ja kauppiaiden ruokakeskusteluja. Tartar-pihvin ainekset yhdelle. Täydellisen kanikastikkeen salaisuus (kyllä se on kuivattu rosmariini). Siivu tuosta, viipale tuota ja jauheliha jauhetaan tietysti aina vasta vartavasten. Ikkunatiskissä herkkulisäkkeitä kuten varsisellerisalaattia, pienessä kylmiössä muutama vuohenjuustokiekko. Oven ulkopuolella, grillivartaassa, pyörivät pulleat maalaiskanat, joita valellaan jumalaisella liemellä...

Bouherie-Charcuterie "La Charollaise"
Jean-Claude Malavard
Place Gabriel Peri
Apt